27. kesäkuuta 2012

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta (2007 / 2012)


All Together Dead
Suomennos: Sari Kumpulainen
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 364
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Järjestyksessään seitsemäs Sookie-kirja on nyt ilmestynyt. Pahaa verta Chicagossa muuttui Pahan veren valtakunta -nimeksi, joka onkin parempi vaihtoehto. Ensimmäinen nimi tuo mieleen lähinnä jonkin tv-sarjan.

Sookie Stackhousella piisaa siis kiirusta. Kaverit menevät kilvan naimisiin ja pitäisi lähteä vielä telepaattihommiin vampyyrien huippukokoukseen Chicagoon. Jännitystä tuo se, Louisianan vampyyrikuningatar Sophie-Anne Leclerqin oikeudenkäynti on yksi huippukokouksen ohjelmista. Vampyyrikuningatartahan syytetään edellisessä osassa tapahtuneesta avimiehensä murhasta. Sookie on myös murhan silminnäkijä, mutta syyllinen ei ollut Sophie-Anne.

Vinttikamarissa -blogin Ahmu tituleerasi tätä välipalakirjaksi eikä hän ole kovin väärässä. Joskin minusta tämä on hyvin tärkeä välipalakirja ja nautin tästä kovasti. Pahan veren valtakunta keskittyy Sookien itsetutkiskeluun suhteissaan Quinniin, Ericiin ja Billiin. Ehkä sen vuoksi Kirjamielellä -blogin Marjis piti Sookieta hiukan vaisuna.
Tietysti tässä on myös seksiä, murhia, räjähdyksiä ja muuta sitä tavallista, mutta ne ovat vain kehyksenä kuljettamassa Sookieta eteenpäin. Ratkaisu on minusta hyvä, sillä hitaat ja vauhdikkaat vaiheet tulevat vuoroin ja aika loogisestikin.

Tässä kirjassa korostui taas aivan ihanasti Sookie-kirjoille tyypillinen arkisuuden ja yliluonnollisuuden liittäminen yhteen. Harvoin tällaisissa hömppäromaaneissa naispäähenkilöt murehtivat nenän kiiltämistä, käyvät vessassa ja pohtivat, onko seurustelu fiksua, kun kumppanin työ sisältää paljon matkustelua. Niin arkista! Niin tuikitavallista! Tähän on niin helppo samaistua.
Ja heti seuraavissa lauseissa esiin putkahtaa vampyyri tai Sookie ottaa telepaattisesti yhteyttä ystäväänsä Billyyn. Vaikka telepatiahommiin ei samaistuta, on arkisuuden tuntu tarpeeksi voimakas.

Kiinnostavinta on tietysti seurata Sookien ja Ericin suhteen kehittymistä. Tunnustan, etten pidä Quinnista yhtään ja toivon, että Sookie älyää pistää sen lipevän ihmistiikerin jo pihalle. Quinn ärsyttää minua ennen kaikkea siksi, ettei hän ole Eric että hänessä ei ole särmää sitten yhtään. Mielistelevä ja vielä tärkeitä asioita salaava ja mauttomiin show-asuihin pukeutuva tyyppi. Hyhhyh!
Sen sijaan Eric... (Olen luovuttanut jo aikaa sitten yrityksestäni puhua tästä hahmosta asiallisen aikuismaisesti ja kirjallisuudentutkijan viileydellä.) Eric on hämmentynyt ja minä sitten nautin siitä, että periaattessa vahva mies on hämmennyksissään ja eksyksissä. Eric ja Sookie vaihtavat verta kolmannenkin kerran olosuhteiden pakosta, eikä mikään ole sen jälkeen entisensä.

Pidin myös siitä, että Harris sai vielä uutta pohdittavaa telepatia-aiheesta. Sookie ja Barry joutuvat pohtimaan, että onko heillä telepaatteina velvollisuus auttaa esim. kadonneiden etsinnöissä. He auttavat tuloksekkaasti ihmisten löytämisessä raunioista, mutta haluavatko he sitoutua siihen jatkossakin? Pitäisikö heidän? Onhan kyse ihmishengistä. Kiinnostava näkökulma, jota en tullut ajatelleeksi!

Seuraava osa, Veren sitomat, pitäisikin ilmestyä jo ensi kuussa! Saisikohan Sookie lempattua Quinnin...

Tällä kirjalla nappaan myös pisteen So American -haasteesta!

The Southern Vampire Mysteries:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö

Pahan veren valtakunta
Veren sitomat (heinäkuu 2012)

16 kommenttia:

  1. Voi että niin - Eric. Hän on yksi suosikki hahmoni hömelökirjallisuudessa ;) Riitelen joka kerran erään kaverini kanssa, että kumpi on Sookien lopullinen valinta - Eric vai Sam. Renttu vai Ressu? Höh. Kertoo tietysti aika paljon meikäläisen kieroutuneesta miesmausta, kun rentumpi vaihtoehto viehättää... Onneksi on kuitenkin kyse vain kirjallisuudesta ja sen mehevistä miehistä ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä rentumpi sen herkumpi, sanoo sananlasku :D

      Poista
  2. Vaikken kirjasarjana tätä olekaan lukenut, niin tv-Eric on kyllä myös polvia notkauttavan hottis. Uh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tv-Eric on kirjan hahmoon verrattuna vain kalpea aavistus... (Myönnän, olen katkera siitä tukan leikkaamisesta...)

      Poista
  3. Quinnin lumovoima on jäänyt minullekin arvoitukseksi. Välillä mietin, veisikö Erickään jalkoja alta, jos häntä ei näyttelisi Alexander.... (Olin muuten mielettömän tyytyväinen, kun Ericin hiusten pituus lyheni sarjassa! Heti valui kuola paremmin :D)

    Tämä oli minusta mukava kirja, sopivan vauhdikas mutta ei liian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei! Ericin tukan leikkaaminen oli pahinta ikinä :D

      Mutta Quinnin lumovoimaa en voi käsittää mitenkään...

      Poista
  4. Minä olen päättänyt, että kirjoitan sarjaan vaihtoehtoisen lopun, jos se ällerötyperän kunnollinen Sam vie lopulta voiton. Kaikki Eric-fanit voisivat osallistua, ja tehdään nettiin sellaisena yhteistuotantona vipa kirja uudelleen, jossa Eric ja Sookie päätyvät onnellisesti yhteen. Vähän niin kuin Mikko Karpin vetämän Pirunmeren tapaan :D Paitsi että tämä olisi Pirunveri tai Ericin veri tai jotain muuta sellaista.

    Oih, taidan lukea 4. kirjan uudelleen ihan vain lohduttaakseni itseäni... :) Minä vähän luulen, että kirjailija teki tahallaan Quinnistä niin hölmön tyypin, ettei kukaan siihen oikeasti ihastuisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä ala minäkään, jos Sam vie voiton! Bill vaikka sitten mieluummin, mutta ei Sam! Sam on ihku ja sympaattinen, mutta ei Sookielle. Ei, ei, ei.

      Poista
  5. Vera, täällä ollaan messissä jos ja kun Pirunverta lähdetään työstämään :-)

    VastaaPoista
  6. Ääk, vastarannankiiski täällä pihisee... ;D

    Pitää varmaan lukea nämä kaikki kirjat putkeen sitten, kun ne ovat ilmestyneet. Nytkin piti ihan tarkistaa, että mitä olen kirjoittanut tästä kirjasta, kun ei muista mitä tapahtuu missäkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs siellä pihistään? :D Samin vai Quinnin puolesta?

      Poista
  7. Kirjoitat Morre taas niin houkuttelevasti, että tekisi mieli alkaa lukea tätä kirjaa justiinsa tältä istumalta... :) Mutta se ei käy. Olen nimittäin lukenut vasta ensimmäiset neljä kirjaa, samaan tahtiin True Bloodin tuotantokausien kanssa siis. Tosin sarjalla ja kirjoilla on ensimmäisen osan / tuotantokauden jälkeen niin vähän yhteistä, ettei sillä olisi mitään väliä vaikka lukisi koko sarjan yhteen pötköön. Mutta silti olen onnistunut lukemaan näitä (vähän liiankin) maltillisesti. Siis minä, jolla normaalisti on äärimmäisen huono itsehillintä! :)

    Luin neljännen kirjan viime vuoden puolella, ja koska en ole vieläkään saanut blogattua siitä, joudun varmasti lukemaan sen uudelleen. Voi harmi, joudun siis lukemaan uudestaan kirjan, jossa Eric on isossa osassa, haavoittuvaisena ja puolialastomana... (Lääh!! ;)

    Minäkin toivoisin että Sookie päätyy lopulta yhteen juuri Ericin kanssa. Mutta jos Eric ei "voita", siinä tapauksessa toinen suosikkini on Sam (johon olen myös ollut salaa ihastunut ensimmäisestä kirjasta/tuotantokaudesta lähtien, mmm, nam). Minulle kelpaisi siis sellainenkin lopetus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna palaa vain! Tosiaan tv-sarja ja kirjat ovat lähteneet sen verran eri teille, ettei spoilaantumisen vaaraa juuri ole.

      Ja se neljäs kirja on niiiiin suosikkini! <3

      Poista