21. toukokuuta 2012

Eerika Häkkinen ja Johanna Viitanen: Pennejä taivaasta (2009)

Kustantamo: Vudeka
Sivumäärä: 144
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto

Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia on ratsastusaiheinen tietokirja. Mietin, että esittelisinkö sen täällä vaiko Morren polleilut -blogissani, mutta päädyin kuitenkin tänne. Tämä se kirjablogi kumminkin on.

Nimensä mukaisesti Pennejä taivaasta pureutuu lähinnä ratsastajan istuntaan. Ei se hevosen selässä istuminen kuulkaa niin helppoa ole, kuin voisi äkkiseltään kuvitella. "No siellähän vaan nyt istutaan!" ei ihan toimi. Tai toimii tietysti, jos tavoitteena on vain pysyä selässä. Mutta jos haluaa saada hevosenkin toimimaan ja saada sitä kautta omakin olo miellyttävämmäksi, niin se vaatii harjoitusta.

Tässä kirjassa on erilaisia harjoituksia niin ratsain kuin kotioloissa jumppapallonkin kanssa. Eniten miellytti se, että joka asia perustellaan ja hyvin. Kyse ei ole pelkästä näyttävyydestä tai että näin on aina tehty. Kyse on hyvin pitkälti fysiikan laeista. Tässä esimerkiksi ote kohdasta, joka käsittelee hyvää ryhtiä (s. 79):
Vedä hartiat niin taakse kuin saat ja työnnä rinta ulos. Ajattele hienoja ominaisuuksia, joita sinuun ryhdikkäänä liitetään: tervehenkinen, rehti, menestyjä. Pinnistele kunnolla, tuleehan tässä suoraselkäinen voittajatyyppi!
Miltä tuntuu? Ratsastaisitko tässä asennossa tunnin? Emme mekään. Ihmisen on fyysisesti mahdotonta ryhdistäytyä vetämällä hartioita taakse*. Ylävartalo kyllä jännittyy, ja kipuvoiteiden myynti kasvaa vuosi vuodelta.
Hyvää ryhtiä ei ole olemassa – ei siinä mielessä kuin tervehenkiset liikuntaoppaat ovat 1930-luvulta asti saarnanneet. Ryhti ei tarkoita yksittäistä asentoa vaan tasapainoa: miten kannat päätä suhteessa ylävartaloon ja ylävartaloa suhteessa lantioon.
Kappale jatkuu vielä selityksellä siitä kuinka hyvä ryhti haetaan.

Tuossa lainaamassani kappaleessa näkyy myös tekstin letkeä tyyli, joka oli erinomaisen viihdyttävä. Tekstiä on höystetty myös lukuisilla alaviittauksilla ja tässä niistä yksi (viittaus kuuluu tuohon edelliseen näytteeseen *:lla merkittyyn paikkaan):
Tämä anatominen pikkuseikka ei ole estänyt opettajia, valmentajia ja ratsastajaparkoja yrittämästä, mutta sitä korkeampi aika on jo lakata hölmöilemästä. Perinteinen "hartiat taakse, vatsa sisään" -nalkutus tuottaa hyvän ryhdin yhtä todennäköisesti kuin pakanamenot, jossa tanssit keskiyöllä alasti lähteellä ja uhraat pieniä karvaisia eläimiä.
Hihitin hieman, sillä tällainen tyyli on ihan uutta minulle tietokirjoissa. Ehkä jossakin For Dummies -tyylin kirjoissa näitä on enemmän.
Tämä on kuitenkin hiukan kaksiteräinen miekka. Huumori on tietokirjoihinkin toki tervetullutta, mutta sen annostelussa kannattaa olla varovainen. Jos tietokirja on pelkkää vitsiä, sen uskottavuus ja teho laskee. Pennejä taivaasta pysyy hyvän maun tällä puolen, mutta vain täpärästi.

Omintakeista tyyliä edustavat myös kappaleiden alut, joissa ensin tuntuu siltä, että tämä ei liity mitenkään asiaan. Esim. sivulla 40 lähdetään vuodesta 2200 ja geenimuuntelusta. Asiaan kuitenkin päästään hyvin nopeasti. Alaotsikko "Geenimuunneltu ihanneratsastaja" käsittelee erilaisten ratsastajatyyppien mittasuhteita ja niiden vaikutusta istuntaan. Alaotsikot kautta linjan ovat ihan nokkelia, mutta eivät kappaleen sisällön kannalta järin informatiivisia. Varsinaiset otsikot sitten ovat vähän turhankin väljiä; Hevonen, Ihminen, Varusteet, Paikallaan, Liikkeellä, Vaikuta! ja Menetelmiä.

Oli miten oli, sisältö on joka tapauksessa rautaa ja kohdallaan. En tiedä miten pääsen tuntiratsastajana hyödyntämään näitä ratsailla tehtäviä harjoituksia, mutta jo niiden ajattelu ja sisäistäminen on taatusti tervetullutta. Harjoitukset ovat sillä tavalla helppoja, että ne sopivat hyvin aloittelijoillekin. Tässä onkin Pennejä taivaasta teoksen hyvä valttikortti; tämä käy kaikenlaisille ratsastajille kokemuksesta ja lajista riippumatta.

4 kommenttia:

  1. Ooh..hevoskaipuu taas heräilee. En ole vielä etsinyt täältä tallia, mutta erään henkilön olen jo löytänyt, jonka heppaa, mikäli kaikki käy hyvin, alan ratsastuttaa kerran viikossa syksyllä..toivotaan parasta. Kiva lukea välillä tällaisista kirjoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset ratsastamaan :) On se vaan niin kivaa hommaa!

      Poista
  2. Kävinkin juuri lukemassa polleilujasi, mutta kommentoin näemmä totutusti täällä kirjapuolella ;) Sitä vain, että mukavan letkeästi ja rehellisesti kirjoitat ratsastuksesta. Minäkin kävin lapsena tallilla, joskus ratsastinkin, mutta enemmän se oli sellaista yleistä hevostelua. Ratsastustunneista minäkin olen haaveillut, mutta taitaisi mennä aivasteluksi (vaikka en varsinaisesti hevoselle olekaan allerginen, mutta kaikenmaailman heinäpölylle kuitenkin, jolta ei siinä harrastuksessa voi välttyä).

    Äkkiseltään tuntuu hassulta, että kirjoitetaan tietokirja istumisesta. Mutta ei se hevosen selässä istuminen tosiaan mikään itsestäänselvyys ole ;)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaapa varsin hauskalta opukselta. Vaikka selässä pysyminen on ehkä hippusen vakavammin otettavaa kuin ratsastaminen itsessään, ihan piristävä idea kirjoittaa pilke silmäkulmassa, kunhan ei tosiaan mene "yli", niinkuin mainitsit.

    Tänä kesänä ajattelin itsekin herätellä vanhaa harrastusta takaisin eloon, jos hyvä talli löytyisi :)

    VastaaPoista