23. maaliskuuta 2012

Yiyun Li: Kultapoika, smaragdityttö (2010)

Gold Boy, Emerald Girl
Suomennos: Seppo Loponen
Käännösvuosi: 2012
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 260
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale

Kultapoika, smaragdityttö on novellikokoelma, jonka tarinat sijoittuvat nyky-Kiinaan.
Novelleja on yhteensä kahdeksan:
Ystävällisyys
Hänenlaisensa mies
Vankila
Omistaja
Palavat talot
Puutarhatie kolme
Aika kiitää
Kultapoika, smaragdityttö

Näistä ensimmäinen, Ystävällisyys, on lähemmäs pienoisromaani sadan sivun mitallaan ja näin rouskaisten kelpo osuuden koko kokoelmasta. Tämä oli myös kokoelman vaikuttavin ja tiheätunnelmaisin, huolimatta sen lakonisuudesta. Tarina kertoo naisesta, joka passiivisella käytöksellään torjuu ystävällisyyden. Ystävällisyys valottaa hienosti myös vanhempaa kiinalaista koulumaailmaa ja armeijaa.

Hänenlaisensa mies oli melko vinkeä tarina opettaja Feistä. Hän on jo eläkkeelle jäänyt kuvaamataidon opettaja, joka nykyisin hoitaa vanhaa äitiään. Lisäksi Feillä on hiukan omituinen harrastus, jonka moraalisuudesta voidaan olla montaa mieltä...

Aika kiitää oli kokoelman koskettavin. Ei kuulkaa ollut itku kaukana. Tarina kertoo kolmesta ystävyksestä, jotka lapsena vannovat verisisaruusvalan. Yhdessä pitää olla ja toista tukea, vaikka mitä tulisi. Järkyttävä tragedia kuitenkin on hajottanut kolmikon. Tässä novellissa kohtaa hienosti myös vanha ja uusi sukupolvi. Yksi kolmikon jäsenistä kertoo tarinaa pojantyttärelleen ja ajatusmaailmat eivät aina kohtaa.

Valitettavasti muut novellit jäivät vähän tyhjiksi. Ne eivät olleet huonoja, mutteivät erityisen hyviä tai mieleenpainuvia. Välillä novellin otsikko vaikutti oudolta tarinaan nähden, kuten juurikin tuo Aika kiitää tai kokoelman niminovelli. Osa novelleista loppui tavallaan kesken ja loppu lässähti. Ylipäätään novellien haasteina on saada niihin eheä, kokonainen tarina (+ mahdollisesti yllätyksellinen tai näkökulman kääntävä loppu) eikä Li:kään onnistunut aina.

Tämä on kuitenkin muuten melko laadukasta tekstiä. Lähes kaikissa novelleissa näkökulma on vanhuksen, mutta silti tässä ei sorruta mihinkään "nykynuoriso on kamalaa ja ennen vanhaan kaikki oli paremmin ja hiihdettiin kouluun 50km kesät talvet" -tyyppiseen vastakkainasetteluun. Silloin harvoin kun vastakkainasettelu on aistittavissa, se on hienovaraista ja joko haikean surumielistä tai sitten ihannoivaa.

Novellit tavoittavat myös varsin hyvin kiinalaista yhteiskuntaa, sen arvomaailmaa ja keskiluokkaista elämäntapaa. Moralisointi tai maailmanparannus eivät kuulu Lin repertuaariin. Hän jättää novellien henkilöt ja tarinat puhumaan puolestaan.

Kultapoika, smaragdityttö on varsin miellyttävä, hiukan haikeatunnelmainen novellikokoelma. Kokonaisuutena ei kovin vaikuttava, mutta kyllä tämän luki mielellään. Tätä voi suositella erityisesti niille, joita kiinalainen kulttuuri kiinnostaa.

5 kommenttia:

  1. Kiitos uudesta kirjavinkistä. ;) Kiinalainen kulttuuri kiinnostaa, joten pistän tämän kirjan korvan taakse. Novellit ei ehkä ole aina ihan "mun juttu", mutta viime aikoina olen vähän lämmennyt niillekin...

    VastaaPoista
  2. Tuo hänenlaisensa mies vilahtaa juuri tekemässämme kirjanmerkki-animaatiossa. Sopi jotenkin rakkausteemaan. :)

    Muuten kokoelma on vielä kesken, mutta en malttanut olla lukematta sinun tunnelmistasi.

    VastaaPoista
  3. Minusta näissä novelleissa parasta oli tunnelma ja tosiaan myös se, millä tavalla menneisyys ja nykyisyys kohtasivat.

    VastaaPoista
  4. Minustakin tuo niminovelli oli jännä valinta, koska Kultapoika ei mielestäni ollut mitenkään erikoisen merkittävä. Olen aika huono lukemaan novelleja ja jostain syystä omiksi suosikeikseni valikoituivat ne, joita olisi voinut jatkaa pidemmältikin, kuten Palavat talot.

    VastaaPoista
  5. Mie laitoin tään TBR-listalleni,kun satuin huomaamaan kirjan jossain blogissa tai Kirjavinkeissä. Ajattelin, että olisi ihan hyvä lukea välillä jotain kiinalaistakin. Vaikuttaa arviosi perusteella ihan kiinnostavalta ja luettavalta.

    VastaaPoista