27. maaliskuuta 2012

C. J. Sansom: Luostarin varjot (2010)

Dissolution
Suomennos: Katariina Kaila
Käännösvuosi: 2011
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 459
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: oma ostos

Luostarin varjot on avausosa keskiajan Englantiin sijoittuvasta dekkarisarjasta. Sen päähenkilönä toimii asianajaja Matthew Shardlake, jonka tyylinä tuntuu olevan enemmän ongelmanratkonta kuin varsinainen toiminta. Sopii oikein hyvin dekkaripirtaani. Mukavaa vaihtelua Jussi Vareksen tyyliin.

Minähän en varsinaisesti ole dekkari-ihmisiä. Pari Agatha Christietä olen joskus lukenut, samoin hiukan Henning Mankellin Kurt Wallander -sarjaa. Kerran erehdyin kokeilemaan Leena Lehtolaisen Maria Kallio -kirjaa, ja totesin ettei se nyt ainakaan ollut minun juttuni. Tarvitsen dekkariin jotakin muutakin kuin rikoksen. Jussi Vares on henkilönä minusta aivan mahtava ja hilpeä turkulaisrenttu on suurin osa Vares-kirjojen viehätystä, jossa rikokset ovat miltei sivuosassa.

Sansomin kirjassa taas kiinnosti tietysti historiallinen miljöö. Tapahtumat sijoittuvat 1500-luvun Englantiin, ja poliittisiltakaan kiemuroilta ei voi välttyä. Kivakiva! Matthew Shardlake osoittautui henkilönäkin varsin kiinnostavaksi mieheksi. Mikään hurmuri hän ei ole, sillä kyttyräselkäisyys ja siitä aiheutuvat kivut haittaavat menestystä naisrintamalla. Karismaattinen hän kyllä on, fiksukin. Shardlake ei kuulu niihin ärsyttävän itsetietoisiin, erehtymättömiin neropatteihin, vaan tuntuu suorastaan inhimilliseltä kaverilta. Tämä oli iloinen yllätys.

Luostarin varjot -romaanissa selvitellään luostarissa sattunutta murhaa. Taustalla jyllää myös politiikka ja sen aisaparina ajan hengen (ja kirjan tapahtumamiljöön) mukaisesti uskonnot. Shardlake lähtee tutkimaan murhaa yleisvikaari Thomas Cromwellin (todellinen historiallinen henkilö) käskystä. Cromwell oli reformisti ja reformaatio on varmaankin romaanin toistuvin termi. Ihmettelen kyllä, miksei voitu puhua kertaakaan uskonpuhdistuksesta?
Samoin ihmettelin, että mikä on sakristaani ja ajattelin, että jokin kristinuskon alalahko, jota en tunnista. Pieleen meni. Se on suntio/kirkon palvelija. Miksei tästäkään voinut käyttää suomenkielistä termiä? Hiton ärsyttävää ja kertoo lähinnä suomentajan laiskuudesta.
Toisinaan tuntui, että uskontotermistöjen kertaus olisi ollut paikallaan, koska termien suomenkielisiä nimiä ei oltu jostakin syystä käytetty. Tsot, tsot.

Murhaselvittely on varsin kiinnostavasti kirjoitettu ja ovelasti rakennettu juttu. En arvannut murhaajaa, mutta se nyt ei ole ihme. Olen huono sellaisessa enkä toisaalta edes juuri ajattele asiaa lukiessani. Sansom kuvaa taitavasti luostarin tapoja, poliittisista tapahtumista seuranneita muutoksia ym., mutta pitää kuitenkin huolen siitä, että kyseessä on viihdekirja eikä historian oppitunti.

Paikoin tässä esiintyy mielestäni tietynlaista kömpelyyttä. Dialogi ei aina tunnu luontevalta etenkin keskiaikaisen asianajajan, hänen apulaisensa tai Englantiin muuttaneen maurin suuhun. Henkilöt eivät ihan aina tavoita ajan henkeä, mutta jos siihen ei takerru liikaa, niin hyviä hahmoja he kuitenkin ovat. Matthew Shardlakesta saa jopa yllättävän syvän kuvan viihdekirjallisuuden henkilöksi ja on selvää, että jatkossa hänkin tulee muuttumaan ja tuntuu siten eläväisemmältä.
Muut henkilöhahmot jäivät hiukan pinnallisiksi, mutta sehän kuuluu vain genren tyyliin.

Luostarin varjot on keskiverto, viihdyttävä historiallinen dekkari. Sitä on sanottu Ruusun nimen haastajaksi, mutta siihen otan kantaa myöhemmin luettuani sen. Sarjan seuraava osa, Musta tuli, odottaa myös lukuvuoroaan, joten jatkoa on tulossa!
Tämä kirja antaa ymmärtää kyllä, että nämä olisi syytä lukea ilmestymisjärjestyksessä. Käsittääkseni monet dekkarisarjat ovat melko joustavia tämän suhteen, mutta Luostarin varjot -romaanin loppuratkaisua saatetaan puida tuossa seuraavassa osassa vielä...

Shardlake -sarja:
Luostarin varjot
Musta tuli

6 kommenttia:

  1. Erilaisista lukutavoista kertonee, että en lainkaan kiinnittänyt tuohon terimistöön huomiota! Ihan asillista kitinää sinulta, olisin voinut itsekin huomata (potku nilkkaan). Tykkäsin tästä, mutta en hullaantunut mitenkään. Siksi olikin iloinen yllätys, että Musta tuli oli niin paljon parempi! Ja pidin kovasti sarjaan täysin kuulumattomasta sodanaikaiseen Espanjaan sijoittuvasta Talvi Madridissa -kirjasta. Tämä luostarijuttu on muistaakseni esikoinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että Musta tuli on vielä parempi! Minäkään en erityisemmin hullaantunut, mutta viihdyin ihan hyvin.

      Poista
  2. Minulla on tämä juuri kesken, olen ihan alussa. Katsotaan, mitkä ovat lopputunnelmat, mutta tähän mennessä olen ihan tykännyt. Siis noin 50 sivun suurella kokemuksella.
    Mielenkiintoiseksi tämän lukukokemuksen tekee, että samaan aikaan luen Wolf Hallia Kirjavan kammarin lukupiirissä. Sama historiallinen miljöö muutaman vuoden heitolla. Jännä nähdä, miten henkilöitä on käsitelty. Ainakin Cromwellista tuli tässä heti alussa ihan erilainen käsitys kuin Susipalatsissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minäkin tartun tuohon Susipalatsiin jossakin vaiheessa...

      Poista
  3. Tätä en ole lukenut, mutta tuo Kirsinkin mainitsema Talvi Madridissa oli ihan kelpo kirja. Itselleni siihen vaikutti varmaan se, että olen kiinnostunut Espanjan sisällissotaan liittyvistä aiheista. Englannin 1500-luku ei niinkään nappaa.

    Sansomista sen verran, että hän on kai toiselta ammatiltaan historioitsija, joten sen puolesta hänellä on edellytyksiä historialliseen kerrontaan, en tiedä miten hän tässä on onnistunut, mutta ainakin tuossa TM-kirjassa näkyi hyvin se tietämys, joka hänellä aiheen fakta-pohjastakin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historioitsijatausta tuntuu kyllä tässä(kin) kirjassa. Pidin siitä, että sävy oli aika vakuuttava, mutta ei opetushenkinen. Lopussa oli vielä lyhyt pätkä historiallisista faktoista.

      Poista