7. helmikuuta 2012

Aino Kallas: Barbara von Tisenhusen (1923)

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 31/448
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Barbara von Tisenhusen ei kaiketi nykymittapuulla ole edes pienoisromaani, vaan lähinnä novelli, kuten sivumäärästä voi päätellä. Valittuihin teoksiin se on kuitenkin otettu omana kokonaisuutenaan, ikään kuin romaanina ja se kuuluu myös yhtenä osana Surmaava Eros -trilogiaan. Siksi siis käsittelen sitä tässä näin "yksinään" kuten muitakin Kallaksen romaaneja. Surmaava Eros -trilogiasta onkin enää käsittelemättä vain Reigin pappi!

Kuten Surmaava Eros -trilogialle on tyypillistä, ei tämäkään tarina ole kaunis eikä sen loppu ole onnellinen. Kallas itse kutsui näitä proosaballadeiksi. Barbara von Tisenhusen on minusta jopa surullisempi kuin Sudenmorsian. Tarina kertoo siis nuoresta naisesta, Barbara von Tisenhusenista, joka aika nuorena jää orvoksi. Hänen holhoojikseen määrätään hänen lapseton tätinsä miehensä kera ja Barbara pääsee varsinaiseen paratiisiin. Tädillä ja sedällä ei ole rahasta puutetta, joten ei ole mitään mitä Barbara ei voisi rahalla saada. Nuori Barbara on myös erittäin kaunis; hiukset ovat kiiltävän mustat ja hän on muodoiltaan runsas.
Joten mikä voikaan mennä pieleen? Rakkauspa tietenkin. Barbara rakastuu alempisäätyiseen kirjuriin ja siitä ei hyvää seuraa. Pärnun lain mukaan säätyrajoja rikkova liitto on kuolemalla rangaistava teko...

Balladimaista tunnelmaa tuo synkän tarinan lisäksi myös Kallaksen käyttämä kieli. Tässäkin, kuten Sudenmorsiamessa, kieli on arkaaista tyyliä. Barbarasta käytetään termiä neitsykäinen, hänellä on mustat hivukset ja hän on ylön kaunis. Tämä ei ole kuitenkaan niin voimakkaan arkaaista kuin Sudenmorsiamessa käytetty kieli, mikä johtunee tarinan kertojan eri säädystä. Kyllä Kallas on taitava ja hän osaa tyylinsä. Tuntuu melkein vaikealta uskoa, että tarina todella on kirjoitettu 1920-luvulla ja että sama nainen kirjoitti Katinka Raben.

Barbara von Tisenhusen sijoittuu 1500-luvun Liivinmaalle, nykyisen Viron alueelle. Lyhyeen tarinaan mahtuu monta historiallista yksityiskohtaa, jotka tuovat tarinaan uskottavuutta. Tämä tarina on voinut olla totta ja se tuo omaa karmivuuttaan.

Tätä tarinaa suosittelen erityisesti niille, joita Sudenmorsian kiehtoo, mutta arkaainen kieli pelottaa. Tämä on hyvä harjoitus sinne suuntaan; lyhyt ja lievempi. Lisäksi suosittelen tätä niille, jotka pitävät surumielisistä tarinoista, joissa ei kuitenkaan surulla tai tragedialla mässäillä. Vielä suosittelen tätä niille, joita 1920-luku ja sen naiskuva kiinnostaa; lisäavuksi tulkintaan suositan Kallas-tutkija Kukku Melkaksen väitöskirjaa Historia, halu ja tiedon käärme Aino Kallaksen tuotannossa.

9 kommenttia:

  1. Edelleen olen varma, että tämä kirja kiehtoisi mua. Ehkä luen sen jonain kesäyönä, kun viime kesänä luin Sudenmorsiamen. Odotan innolla myös arviotasi Reigin papista. Sen olen itsekin lukenut, mutta ilmeisesti ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, kun ei tule juuri mitään mieleen, apua.

    Kiitos tuosta väitöskirjavinkistäkin. Ainakin periaatteessa saattaisin lukea senkin joskus. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reigin pappi tulee varmasti vielä tässä kevään aikana!

      Poista
  2. Mulla on nytten jokin ihme muistinmenetys. En ole yhtään varma, olenko tämän jo lukenut. Mielestäni olen mutta toisesta mielestäni en. Anyways Sudenmorsian on minulle tärkeä, joten pitänee kaivaa tuo Kallas kirjahyllystä esiin ja kysyä, luinko häntä tarpeeksi. Kiitos muistuttamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Sudenmorsian tosiaan kolahti, niin suosittelen tätä ja varovaisen valmiiksi (koska en itse ole vielä lukenut...) Reigin pappia. Nämä kolme kun muodostavat yhdessä sen Surmaava Eros -trilogian ja siten tavallaan täydentävät toisiaan.

      Poista
  3. Tuo loppusuosituksesi taisi osua juuri mulle. En saa millään päähäni olenko lukenut Kallasta, eli jos olen, niin siitä on niin kauan että muistikuvat ovat harsuuntuneet... Tällainen vähän lyhyempi teksti voisi siis olla sopiva sisäänheitto Kallaksen kirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyillä teksteillä on helppo aloittaa. Tai vaikka ihan novellilla. Pitkiä romaaneja Kallaksella ei taida ollakaan...
      Suosittelen lämpimästi joka tapauksessa! Uskon, että osaisit arvostaa :)

      Poista
  4. Kuulostaa mielenkiintoiselta tarinalta. Suden morsiamen olen joskus lapsena lukenut, Reigin papin luin äskettäin ja kyllä tekisi mieleni lukea tämä Tisenhusenkin. Katinka Rabesta pidin paljon, kun sen kerran kirpparilta ostin ja kirjahyllyni aarteisiin laitoin. Pidän tästä vanhahtavasta kielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nuo muut tarinat kolahtivat, niin tätä voi suositella kyllä lämpimästi. Ja vanhahtava kieli luo niin hienon tunnelman tähän!

      Poista
    2. Nyt on Barbara luettu ja täytyy sanoa, että tyyli on vaikuttava.

      Poista