24. tammikuuta 2012

Robert Goolrick: Luotettava vaimo (2009)

A Realiable Wife
Suomennos: Leena Perttula
Käännösvuosi: 2011
Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 331
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: arvostelukappale

"Unohtumaton murhaballadi 1900-luvun alun Amerikasta" sanoo takakansi. Pakko kyllä heti kärkeen kritisoida sanan 'balladi' käyttöä. Tämä on toki vähän surullinen tarina, mutta mielestäni loppu on varsin onnellinen. Lyyrisyydestä tässä ei ole tietoakaan. Joten miksi sana balladi? Toivottavasti sanasta ei ole tulossa samanlaista markkinointisanaa kuin saagasta, joka tungetaan joka sarjaan ja viis veisataan siitä mitä sana oikeasti merkitsee. Pikkuasia, mutta saa minut ärsyyntymään tavattomasti.

Luotettava vaimo kertoo rikkaasta Ralph Truittista, joka etsii lehti-ilmoituksella vaimoa. Ralph on jäänyt edellisestä liitostaan leskeksi yli 20 vuotta sitten ja liitto oli muutenkin traaginen ja onneton. Lehti-ilmoitukseen vastaa hurmaava Catherine Land, jolla on omat suunnitelmansa. Pakkaa sotkee vielä Ralphin kadonnut poika, Antonio. Asetelma on hitusen ennalta-arvattava, mutta hiukan Goolrick onnistuu hämäämään lukijaa. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Takakansi vielä mainitsee kielen lyyrisyyden, mutta en kyllä voi millään käsittää millä perusteella. Melko tavallista kieltä tässä on, mutta olisiko erittäin voimakas toiston käyttö syynä tähän? Minua se lähinnä ärsytti ja tuli lähinnä sellainen olo, että tässä nyt rautalangasta väännetään kenestä on kyse tai mitä halutaan.
Toisto, joka toistuu usein. Toisto, jolle annetaan paljon tilaa, sillä toistolla haetaan painoarvoa. Lyyrisyyden yksi merkki, toisto, toki täyttyy, mutta toisto vaatisi kaiketi pelisilmää ja muutakin lyyrisyyden merkkejä. Toisto, siinä on voimaa ja sitä pitää käyttää säästeliäästi. Toisto. (Ymmärsitte varmaan pointin? Pitääkö toistaa?)

Tarina itsessään on oikein vetävä ja tätä luki suorastaan ahmien. Ainoastaan lopussa oli hiukan liikaa venyttämisen tuntua minun makuuni, mutta ei mitenkään häiritsevän paljon. Historiallisille yksityiskohdille ei ole juurikaan annettu tilaa, mutta en kokenut sitä tarpeelliseksikaan. Goolrick tavoittaa kuitenkin tunnelman hyvin ja ympäristön kuvailu oli sujuvaa. Kylmällä, talvisella miljööllä on tässä iso merkitys ja se oli helposti aistittavissa. Tämä on hiljaisen talvi-illan kirja ehdottomasti.

Päähenkilöille, Catherinelle, Ralphille ja Antoniolle, annetaan juuri sopivasti tilaa merkityksensä mukaan. Kenestäkään ei rakennu erityisen syvää kuvaa, mutta eipä se tämän tyylisen jutun pointtina olekaan. Jokaisella on oma menneisyytensä, joka ei voi olla vaikuttamatta tulevaisuuteen. Catherine on kurtisaanihenkinen prostituoitu, Ralph kylmä liikemies ja Antonio itsekäs kapakkapianisti.
Monessa blogiarviossa on kiinnitetty huomiota seksin määrään ja kyllä sitä tässä riittää. Mikään eroottinen juttu tämä ei kyllä ole ja seksikuvaus oli lähinnä tylsää. Kirjailija on omimillaan enemmän siinä maisemakuvauksessa kuin nänneissä.

Kaikkiaan tämä on keskiverto murhajännitysjuttu. Ei minun mielestäni unohtumaton klassikko, mutta ei hukkaan heitettyä aikaakaan. Tämän parissa viihtyi ihan mukavasti ja uskon tarttuvani jatkossakin Goolrickin juttuihin, mikäli aihepiiri kiinnostaa.
Luotettavasta vaimosta ovat bloganneet ainakin myös Mari A.,Arja,anni.M,Kirsi ja Emilie.

4 kommenttia:

  1. Luotettavassa vaimossa on näemmä panostettu enemmän etukanteen (hieno!) kuin takakanteen, jos kuvailu menee noin pieleen. Jos kirja on luettavien listallani en enää edes lue kirjojen takakansia, niin monesti on tullut vastaan liikoja juonipaljastuksia. Toki jos etsin uutta luettavaa on takakantta vilkaistava.

    Ja sitten sivuamaasi aiheeseen (mainittakoon etukäteen väärinkäsitysten välttämiseksi, että en ole vetänyt hernettä nenuun enkä myöskään usko sinunkaan niin tehneen vaikka asiasta mainitsitkin):

    Myönnän julkisesti syyllisyyteni ja odotan rangaistusta ;) Olen nimittäin tietämättäni käyttänyt saaga -sanaa väärässä yhteydessä (Meyerin vampyyri -sarjan kohdalla). Kommentoinkin asiaa Kirjainten virrassa -Hannan luona, mutta käyn vielä täällä pääkallopaikallakin pyytelemässä anteeksi aiheuttamaani mielipahaa ja ärsytystä ;) Onneksi sinä vinkkasit ja Google minua vielä jatkosivisti sanan merkityksestä. Aika erikoista, että Meyerin kirjan nimessäkin kyseinen sana vilahtaa, hyi heitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitikin käydä siellä Hannan blogissa vastaamassa, mutta jäi sitten unohduksiin...
      Yksityisen ihmisen käytössä ei moinen niin rassaa. Ei-ammattilainen voikin ihan vapaasti erehtyä enkä vanno, että käytän itsekään kaikista asioista oikeita termejä. (Oli kyllä vahinko, että puhuin aikanaan selluliitistä kun piti puhua selluloosasta...;) )
      Mutta markkinoinnissa tilanne on toinen. Halutaan vain ottaa sopivan mystiseltä ja myyvältä kuulostava sana ihan väärään käyttöön. Argh!! On tosiaan vampyyrisaagaa, sukusaagaa ja ties mitä!

      Poista
  2. Repeilen aina näille esimerkeillesi, kun otat esiin noita sinua ärsyttäviä seikkoja. Toisto kieltämättä kuulostaa todella ärsyttävältä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatoin ehkä hitusen liioitella noin lyhyessä tekstipätkässä, mutta tuolta se suunnilleen tuntui :D

      Poista