26. tammikuuta 2012

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva (1891)

The Picture of Dorian Gray
Suomennos: Jaana Kapari-Jatta
Käännösvuosi: 2009
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 363
Pisteet: 4½/5
Mistä minulle: kirjasto

Tämä on niitä kirjoja, jotka on pitänyt jo lukea pitkään ja vasta nyt sain aikaiseksi. Dorian Grayn muotokuva on Oscar Wilden ainoaksi jäänyt romaani, joka ilmestymisaikanaan herätti kovasti paheksuntaa moraalittomuudellaan ja viittauksilla homoseksuaalisuuteen. Rehellisesti sanottuna en olisi kyllä edes tajunnut koko homoseksuaalisuusjuttua, ellen olisi tiennyt sitä etukäteen. Viittaukset ovat niin hienovaraisia, että muuten olisi mennyt ihan ohi.

Romaanihan kertoo nuoresta aatelismiehestä, Dorian Graysta, josta maalataan muotokuva. Hän tulee vahingossa toivoneeksi ikuista nuoruutta ja kauneutta (Dorian on erittäin komea mies), ja toive käykin toteen. Dorianin sijaan muotokuva vanhenee. Tämän myötä Dorian alkaa viettää hyvin hedonistista ja moraalitonta elämää. Siinä hänelle on suureksi avuksi oppi-isä lordi Henry. Kaikella on kuitenkin hintansa...

Tämä on kiistaton kauhukirjallisuuden klassikko ja kuuluu erityisesti klassisen kauhun ystävän lukemistoon. Dorian Grayn muotokuva on tavallaan velkaa nelisenkymmentä vuotta aiemmin ilmestyneelle Edgard Allan Poen novellille Soikeakehyksinen muotokuva. Wilde toki laajentaa tarinaa valtavasti, mutta Poen vaikutus on havaittavissa. Poen novelli on yksi lempinovelleistani.

Yksi upeimmista asioista tässä on kieli. Lähes joka sivulta voi löytää lauseen, joka sopisi sitaattikirjaan, motoksi tai muuten vain nousee erityisellä tavalla esiin. Oscar Wilden sanansäilä on terävä, armoton ja hienostunut.
"Totuudenmukaisuudesta pidetään niin valtavaa hälyä!" lordi Henry huudahti. "Hyvänen aika, rakkaudessakin se on pelkkää fysiologiaa. Se ei liity mitenkään ihmisen omaan tahtoon. Nuoret miehet tahtovat olla uskollisia, mutta eivät ole; vanhat miehet tahtovat olla uskottomia, mutta eivät pysty - siinä kaikki tästä aiheesta." (s. 53)

"Hyvät päätökset ovat hyödyttömiä yrityksiä puuttua luonnonlakeihin." (s. 166)

"---Kaikki hyvät hatut on loihdittu tyhjästä."
"Kuten hyvät maineetkin, Gladys", lordi Henry keskeytti. "Joka kerta kun tekee jonkinlaisen vaikutuksen, saa vihollisen. Jos on suosittu, täytyy olla keskinkertaisuus."
(s. 319)

Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka!

Dorian Grayn muotokuva on hyvin monitasoinen teos. Se on kauhua, se on klassikko, se on aikansa kuva, se esittää kysymyksiä moraalista, kauneudesta ja estetiikasta ylipäätään. Kysymyksiä siitä mikä on luvallista ja mikä ei, kuka on vastuussa mistäkin. Vaikkei olisikaan kauhun ystävä, on tämän klassikkous tältä pohjalta helppo ymmärtää. Parasta on se, ettei se moralisoi. Oscar Wilde ei anna vastauksia eikä opeta. Ärsyynnyn hyvin äkkiä, jos kaunokirjallinen teos saarnaa minulle.

Paikoin ihan aavistuksen liian pitkä venytys rokottaa tästä puolikkaan pisteen. Wilde äityy pohtimaan vähän turhankin pitkään ja rullaavuus pysähtyy. Muutoin tämä olisi viiden pisteen kirja, jossa on yksi onnistuneimpia lopetuksia.
Suosittelen tätä erityisesti hyvien sitaattien ystävälle!

"Mutta kauneus, aito kauneus, päättyy siihen mistä älyllinen ilme alkaa." (s. 11)

25 kommenttia:

  1. Minullakin tämä oli ollut pitkään lukuaikeissa, ja kun lopulta luin, kokemus oli oikein ilahduttava. Nuo Wilden oivallukset ja nokkeluudet ovat tosiaan riemastuttavia, ja kirja on mielenkiintoinen yhdistelmä melodramaattista kauhutarinaa ja taiteenfilosofisia pohdintoja. Minulla kävi tuon homoseksuaalisuuspuolen kanssa kyllä ihan päinvastoin kuin sinulla: tekstin homoeroottiset viittaukset olivat selvempiä kuin olin etukäteen kuvitellut. Saatoin tosin kiinnittää asiaan erityishuomiota siksi, että luin kyllä kirjasta alaviittein varustetun painoksen, jossa eriteltiin mm. tekstistä sensuroituja kohtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen painos olisikin mielenkiintoinen!

      Poista
  2. Tykkään tästä ihan mahdottomasti. Tässä oli sellaista kivaa rebellionia ja kepeyttä, vaikkei aihe kepeä olekaan. Nuo sitaatit jossakin vaiheessa jo vähän puuduttivatkin, niitä tosiaankin oli loputtomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kepeys on ihan tosi. Jotenkin Wilde tasapainottelee hienosti kepeyden ja raskaan aiheen välillä. Tarina ei ole vitsi, mutta ei mikään kuolemanvakava saarnakaan.

      Poista
  3. Voi että, tämä on yksi lempikirjoistani! Lopetus on tosiaan parhaimmistoa ja se on jäänyt todella hyvin mieleen, vaikka olen jo paljon yksityiskohtia kirjasta unohtanut. Pitäisikin lukea joskus uudelleen, koska homoseksuaalisuusviittaukset ovat jääneet minulta huomaamatta. Samoin minä muistan kokeeneni väsymystä venytyksestä, mutta ah toivon, että mahdollisimman moni lukisi joskus tämän kirjan ja kokisi upean lukuelämyksen, joka säilyy vuosia -kenties aina. 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös minä toivoisin monen lukevan tämän :)

      Poista
  4. Yksi lempikirjoistani! Wilde on älykkäiden leiskautusten mestari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja sitä taitoa kahdehdin. Ah! Kuinka vittuilla oikein taitavasti?

      Poista
  5. Muistan lukeneeni ja pitäneeni - pitänee lukea uudelleen, kun yksityiskohdat ovat unohtuneet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kestää taatusti monta lukukertaa!

      Poista
  6. Minun on myös pitänyt lukea tämä pitkään, ja juuri tänään hypistelin tätä kirjastossa. Kirja jäi kuitenkin hyllyyn ja nyt arviosi jälkeen kadun päätöstä :) Taidanpa seuraavalla kirjastoreissulla napata tämän mukaani, vaikuttaa todella kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin kipin kapin takaisin kirjastoon!

      Poista
  7. Tämä on kyllä aivan loistava kirja! Ja Wilde tosiaan osaa nuo nokkeluudet ja sutkautukset. Muistan vieläkin, kuinka nauroin kippurassa, kun kävin teatterissa katsomassa jotain Wilden näytelmää - olisikohan ollut Sulhaseni Ernest. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku näytelmä olisikin tosiaan ihan helmi! Harmi, ettei tämän filmatisoinnit ole saaneet kovin hyviä arvosteluja (IMDB:n mukaan ainakaan).

      Poista
  8. Tämä on yksi suosikkikirjoistani. Luin tämän ensimmäisen kerran lukioikäisenä ja kirjan tekemä vaikutus kaikui viikkoja lukuelämyksen jälkeen. Pitäisi varmaan lukea tämä uudestaan nyt kypsemmällä iällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkin tosiaan mielenkiintoista peilata omaa suhtautumistaan eri ikäisenä :)

      Poista
  9. Mukavaa, että pidät tästä. Tämä on yksi klassikkosuosikeistani :) Ja todellakin sekä kielellisesti että juonellisesti mestarillinen teos.

    VastaaPoista
  10. Liityn kuoroon: yksi parhaista ikinä. Olenkin unohtanut omalta parhaiden listaltani, hyvä kun muistutit. Ja pitäisi tosiaan lukea jälleen, paljon on unohtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä useamman lukukerran kestää!

      Poista
  11. Enpä ole lukenut mutta voisin valita tämän ensi kesän klassikkokirjakseni. Ainakin sinun ja kommenteissa esiintyvien kehujen perusteella tämän pitäisi olla ns. "varma nakki". :)

    VastaaPoista
  12. Minä olen lukenut tämän joskus kauan sitten, mutta selvästi taitaisi olla kertauksen paikka, kun en muista tätä kovin hyvin! Ehkä oli vähän liian nuori saamaan tästä kaikkea irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tosiaan olla, että kovin nuori ei tästä ihan kaikkea saa irti. Hienovaraiset vihjaukset ja piikit voivat mennä ihan ohi.

      Poista
  13. Pakko sanoa samaa kuin Salla; en enää muista mitä tästä ajattelin. :) Tarinan Suuri Vertauskuva kyllä kolahti, mutten muista tekikö teksti erityisesti vaikutusta. Pitäisi varmaan lukea uudestaan (tämäkin).

    VastaaPoista