13. joulukuuta 2011

Pekka Kilpinen: Ihmissudet - asiakirjoja ja kertomuksia (2002)

Kustantamo: Yliopistopaino
Sivumäärä: 172
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: kirjasto

Ihmissudet ovat monille tuttuja nykyisin lähinnä elokuvien ja kirjojen kautta. Ällötyksistä on suorastaan tullut karismaattisia päiväunikohteita. Mutta ei tarvitse mennä kuin 200-300 sataa vuotta taakse päin, niin asiat olivat kovin toisenlaiset. Juuri sitä taustaa Pekka Kilpinen valaisee tässä teoksessaan.

Ihmissudet - asiakirjoja ja kertomuksia koostuu tosiaan nimensä mukaisesti asiakirjoista ja kertomuksista. Aluksi on pitkähkö (suhteessa siis) johdanto, joka on Kilpisen omaa käsialaa ja joka valaisee eurooppalaisen ihmissuden historiaa. Hän taustoittaa erilaisten uskomusten lähtökohtia ja alueellisia eroja. Esimerkiksi etelämpänä Euroopassa uskottiin, että ihmissudeksi muututaan silkkaa ilkeyttään ja vieraillaan noitasapateissa. Pohjoisempana Eurooppaa taas ihmissudeksi muututtiin kirouksen (kuten Sudenmorsiamen Aalo) tai muun pahan teon seurauksena, ja keskitytään karjan ja ihmistenkin tappoihin. Syytkin näihin eroihin olivat kovasti kiinnostavia.

Seuraavaksi kirjassa keskitytään pariin ihmissusioikeudenkäyntiin ja oppineiden teksteihin, jotka ovat 1500- ja 1800-luvuilta. Ihmissusiasia oli kovasti pulmallinen viranomaisille, oppineille ja teologeille; toisaalta syyllisenä olisi haluttu pitää vanhaa kunnon Vihtahousua, mutta toisaalta sitten olisi ollut pakko myöntää, että Pirulla oli samanlainen luomisvoima kuin Jumalalla. Ja sehän taas ei käynyt ollenkaan. Mutta kuka sitten muutoksen tekee? Ja mihin sielu menee siksi aikaa? Jokuhan ne konkreettiset rikokset oli tehnyt.

Loppu kolmannes kirjasta keskittyy kahteen pidempään kansansatuun sekä useisiin lyhyempiin tarinoihin, joista suurin osa on koottu SKS:n Kansanrunousarkistosta ja osa muualta Baltian maista. Balttian alueella ihmissusiusko on ollut vahvimmillaan ja säilynyt pisimpään.

Teos on hyvä, mutta sen lyhyys harmittaa. Aihetta olisi voinut laajentaa vielä sinne populaarikulttuuriin sekä kirjallisuuteen että taiteeseenkin. Aineistoa kyllä piisaisi. Tästä jäi tällaisenaan hiukan pintapuolinen fiilis. Suosittelen tätä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Teksti on helppolukuista, fonttikokokin on suuri eikä tämä ole sivumäärälläkään pilattu. Nopea katsaus siis ihmissusien kansanuskon historiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti