19. lokakuuta 2011

Sapfo: Iltatähti, häälaulu (n. 600 eaa.)

Suomennos: Pentti Saarikoski
Käännösvuosi: 1969
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 130
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: kirjasto

Kuten pistemäärästä voitte huomata, Sapfo ei saanut minua syttymään. Ei sitten vähääkään. Tilanne on tietysti vähän epäreilu Sapfon kannalta. Koska runot eivät ole säilyneet kokonaisina (yhtä lukuunottamatta; Hymni Afroditelle), täytyy tyytyä versioon joka on täynnä kysymysmerkkejä ja tyhjiä sulkeita. Tuskin Sapfo niitä sellaisiksi tarkoitti.

Sapfohan oli kovasti arvostettu runoilijatar antiikin aikana. Hän taisi olla myös melko poikkeuksellinen nainen yhteiskunnallisestikin, sillä hän toimi jopa koulun rehtorina. Sapfo on myös vaikuttanut muihin runoilijoihin meidänkin aikana, esim. Ezra Poundiin (en ole lukenut).

Tunnistan kyllä Sapfon runoista kauniin ja hyvin lyyrisen kielen. Hän kuvaa paljon luontoa, Kyprosta ja Kreetaa, ja tietysti rakkautta ja jumalia. Mutta koska olen tällainen antirunollinen tyyppi, niin ei satunnaiset kauniit sanat riitä. Tarvitsen kokonaisuuden ja mieluummin vielä ymmärrettävän sellaisen.

Tässä näyte hajanaisuudesta:
naimattomat miehet ajoivat hevoset ikeiden alle, kauas
                                                           ...vaununajajat
                                  ................                            
...........
                                                  ............................

Niin että analysoi nyt sitten tuotakin. Useilla sivuilla oli vain yksi säe, joka joskus harvoin kuulosti ihan mukiinmenevältä aforismilta, mutta useimmiten ei siltäkään. Esim. "sinä olet unohtanut minut". Kaihoisaa joo, mutta ei kovin erikoista ainakaan nykylukijalle.

Olen hiukan yllättynyt siitä, että kuinka paljon Sapfolle laitetaan nykyäänkin painoarvoa vaikka runoista on säilynyt vain pieni osa eikä juuri kokonaisuuksia. Johtuuko se siitä, että hän on nainen? Ja siitä, että hän oli arvostettu omana aikanaan? Varmaan, mutta vaikeaa sitä on nähdä näin 2000-luvulta jaa. käsin.

Onpahan nyt sivistyttytty tältäkin osin. Antiikin kirjallisuuden tenttikin on nyt suoritettu (juuri runoudesta piti kirjoittaa essee, en odota kovin huimaavaa arvosanaa), mutta komedia vielä on lukematta. Palaan siihen vielä myöhemmin, mutta sitten saa antiikin tomut jäädä joksikin aikaa ainakin. Suosituksia otan kyllä vastaan, mutta mitään en lupaa.

8 kommenttia:

  1. Hei Morre! Olen vastikään löytänyt blogisi, kiitoskia vain, että löysin. Analysoinnin kannalta Sapfon runot ovat tosiaan hyvin hankalia, mutta jotenkin hän on niin mystinen hahmo, että minua kiehtoo ajatus hänestä. Sen takia varmaankin jollakin tasolla pidin hänen "runoistaan" kun niitä opiskeluaikoina tenttiä varten luin. Mutta sen jälkeen en ole lukenut, joten paha sanoa enää mitään.

    VastaaPoista
  2. Sapfo soittaa minulla jotain kelloja, hänen merkityksensä on ainakin siinä, että hän on nainen.

    Lisäksi hänen runoudestaan ja henkilöstä on tehty myös muita johtopäätelmiä.

    Hänen runouteensa en erityisesti ole tutustunut, vaan latinalainen runous on hieman tutumpaa, olen lukenut vapaaehtoista latinaa muutaman vuoden, joten tämä sinun antiikkibloggaus tuntuu mielenkiintoiselta kun pääset Gallian sotaan, Catullukseen ym.

    VastaaPoista
  3. Kuten Morre hyvin tiedät, minun kannattaa pysytellä hissukseen kun runoudesta on puhe. Varmastikin Sapfon sukupuolella ja maineella on vaikutusta hänen arvostukselleen. En ole kyllä hänen tuotantoonsa juurikaan tutustunut ja taitaa jäädä tutustumattakin, mutta esimerkkiesi perusteella aika hämäräksi lyyrinen vaikuttavuus jää minullekin.

    VastaaPoista
  4. En minäkään Sapfon runoja lähtisi analysoimaan, mutta "ihan vaan luettuna" ne toimivat minusta hyvin, kaikessa fragmentaarisuudessaankin. Minuun ne osuvat ja ovat osuneet jo vuodesta 1996 kun ostin Iltatähti, häälaulun ihanana punamustakantisena laitoksena jostain alesta. Ei noita runoja tosiaan voi luullakaan ymmärtävänsä, kun niin paljon matskua puuttuu, mutta ehkä siksi tykkäänkin niistä - ne eivät esitä vaatimuksia, vaan niitä voi lukea ihan sellaisenaan, antaa oman alitajunnan täydentää kuvat. Minulle siis toimii :).

    VastaaPoista
  5. Voi vehnä, nämä ovat kyllä mulla lukulistalla... saas nähdä ymmärränkö mitään :P

    VastaaPoista
  6. Helmi-Maaria, kiva kun löysit tiesi tänne!
    Uskoisin myös, että Sapfo henkilönä vaikuttaa siihen, pitääkö runoista vai ei.

    Jokke, osaisitko suositella jotakin latinalaista runoutta? (Suomeksi tosin) Ovidius kyllä kiinnostaisi...

    Amma, oot niin mun samis :D

    Rooibos, ehkä pulmanani oli osin sekin, että hain koko ajan tästä jotakin sanottavaa (tenttiä varten) ja kun en sitä löytänyt, niin se ahdisti.

    Booksy, rohkeutta! Odotankin jo bloggaustasi tästä ;)

    VastaaPoista
  7. Olen huono runoihminen, mutta luultavasti Catullus on hyvä, muistaakseni hänen joku runonsa alkoi Passer deliaciae meae puellae (vertaa tyttöä varpuseen, hyvässä hengessä :)

    Teivas Oksala (myös Päivö Oksala ja Pentti Saarikoski) on kääntänyt latinalaista runoutta, eli siitä pääsee jäljille. Lisäksi olen nähnyt -joka ei siis ole runoutta- Gallian sodan suomeksi, Gutenbergissa se on latinaksi, ja ankedoottina se, että hän tosiaan käyttää itsestään kolmatta persoonaa tai sanaa Caesar, jok aoli siis tällöin vielä etunimi. Lisäksi on Ciceron puheet Catilinaa vastaan :)

    VastaaPoista
  8. Tervehdys!

    Ponnahtelen paikasta toiseen kenelle vielä mainostaisin omassa blogissani mahdollisesti tapahtuvaa kirja-arvontaa. Blogini ei ole varsinainen kirjablogi, joten osallistujia ei tahdo löytyä. Kiinnostaisikohan sinua? Ainakin runojen lukutaitoa tai -halua on...? :) Kurkista http://embolens.blogspot.com/2011/10/kirja-arvonta.html, jos kiinnostaa!

    VastaaPoista