4. lokakuuta 2011

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo (1813)

Pride and Prejudice
Suomennos: Sirkka-Liisa Norko-Turja
Käännösvuosi: 1949
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 328 (pokkari)
Pisteet: 5/5
Mistä minulle: oma ostos

Ihan ensiksi pieni anekdootti.
Ollessani yläasteella 8. luokalla, antoi äidinkielenopettajamme meille lukutehtävän. Tyttöjen piti lukea Jane Austenin Järki ja tunteet, poikien Agatha Christien Lomahotellin murhat. Olin tavattoman näreissäni. En ensinnäkään pitänyt pakkolukemisesta, vaikka olinkin jo tuolloin kova lukemaan. Toisekseen Austenin opus oli hirvittävän tylsä ja ankea, ja pääsin muistaakseni n. 30 sivua sitä eteenpäin. Kirjoja luettiin siis tunnilla, eikä niitä saanut viedä kotiin.
Lopulta otin yhteen opettajan kanssa ja kieltäydyn lukemasta moista roskaa. Jane Austen ja hänen typerä kirjansa ei vastannut kultivoitunutta makuani, poikien kirja vaikutti paljon kiinnostavammalta. Sain tahtoni läpi (ja uskon sen maksaneen minulle sekä käytösnumeron että äikännumeron laskun) ja luin Lomahotellin murhat.
Tästä kaikesta suivaantuneena vannoin, etten ikinä koske Austenin kirjoihin. 15-vuotiaan erehtymättömällä logiikalla vika oli osittain myös Jane Austenin. Mitäs kirjoitti sellaista kuraa?!

Nyt näin 15 vuotta myöhemmin olen joutunut antamaan periksi. Olen hävennyt sitä, etten lukutoukkana, kirjallisuudenopiskelijana, historiallisten romaanien ja romantiikankin ystävänä ole lukenut ainuttakaan Jane Austenin kirjaa. En ole edes katsonut mitään filmatisointia hänen kirjoistaan.
En ole pitkävihaista tyyppiä (todella vakuuttavaa), mutta vasta kirjabloggaajat (etenkin Booksyn bloggaukset) ovat saaneet minut taipumaan. Viimeisen niitin antoi Totally British -haaste.

Olin siis vahvasti ennakkoluuloinen (!) tarttuessani Ylpeys ja ennakkoluulo -romaaniin. Luvassa olisi luultavasti tylsähkö, pitkäveteinen ja ennalta-arvattava rakkaustarina puuduttavine pukukuvauksineen. Lisäksi romaanissa pyörisi joku herra Darcy, josta kaikki naiset kohkaavat ja jota ilmeisesti yhtä ällö Colin Firth näyttelee suositussa filmatisoinnissa.
Ihastuttavaa avomielisyyttä!

En ole ikinä kääntänyt takkiani niin nopeasti. Mikään muu kirja ei ole herättänyt minussa yhtä vahvasti tunteita ennen sen lukemista, lukemisen aikana ja vielä näin jälkeenkin.
Olin täysin rakastunut herra Darcyyn alle 30:ssa sivussa (joskin tunnustan hiukan irvistäneeni hänen etunimelleen; Fitzwilliam?!). Vielä nopeammin olin täysin ihastunut Austenin kerronnalliseen tyyliin. Se oli kaukana kuivasta ja pitkäveteisestä. Se oli kepeää, hauskaa, tarkkaa, ironista ja huumorintajuista. Viimeksi mainittua osasin odottaa kaikkein vähiten. Ja se oli vielä ehtaa, kuivahkoa brittiläistä huumoria, joka on aivan lempityylejäni!

(Klassikkoasemastaan johtuen puin seuraavaksi tätä jonkin verran siten, että juoni paljastuu tarkemmin. Jos et ole lukenut tätä romaania (tai nähnyt filmatisointia), niin spoilausvaara alkaa nyt!)

Ennalta-arvattavahan tämä oli. Elizabeth ja Darcy saavat toisensa, ja muitakin onnellisia loppuja on luvassa. Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin ideana ei olekaan yllättää. Kiinnostavin kysymys onkin, että miten rakastavaiset saavat toisensa. Toinen on ylpeä ja toinen ennakkoluuloinen, joten...? Ja tässä yllätystä kyllä minulle riitti. Darcyn ensimmäinen kosinta, sitä seurannut kirje ja Lizzyn reagointi olivat mielestäni romaanin huippukohtia. Niissä Austenin kuvaus ja ihmistuntemus näkyvät parhaimmillaan. Elin ylipäätään tavallista voimakkaammin Elizabethin mukana ja minusta hän oli yksi ihanimpia, uskottavimpia ja aidoimpia romaanipäähenkilöitä ikinä. Varsinkaan romantiikan saralla!

Oikeastaan koko romaanin henkilögalleria on huikaiseva. Jokainen henkilö aiheutti minussa tunteita ja pidin kaikkia hillittömän onnistuneina. Herra Darcy oli juuri niin ärsyttävän ihana. Rouva Bennet raivostuttavan tyhjäpäinen höpsö, jonka kanssa ei tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Herttainen Jane oli saada sydämeni särkymään ja olin ihan valmis antamaan herra Bingleylle sapiskaa, mikäli hän rohkenisi aiheuttaa Janelle mielipahaa yhtään enempää! Herra Collins oli täydellisen ärsyttävä lipevyydessään ja arvasin, että Wickhamin ketaleeseen ei ole luottamista (joskin hän pääsi yllättämään lopputoimillaan). Catherine de Bourghin ylimielisyys puistattaa vieläkin eikä Caroline Bingleykaan sieltä herttaisimmasta päästä ollut.
Yleensä näissä romaaneissa on edes joku henkilö, joka ei ihan toimi, mutta Ylpeys ja ennakkoluulo ei kuulu niihin romaaneihin.

Upeaa antia oli myös Austenin aikalaiskuvaus. Nautin siitä täysin rinnoin, sillä se tuntui niin aidolta. Luokkaerot, hienostuneet tavat, juonittelut, seurustelurituaalit... Aivan huikaiseva aikamatka 1800-luvun englantilaisyhteiskuntaan. Vaikka tämä ei ole mikään kattava läpileikkaus kaikista yhteiskuntaluokista, on tämä mielestäni arvokas aikalaiskuvauskin.

Tuntuu, etten saa sanotuksi riittävästi ja toisaalta olen jo höpissyt liikaakin. Olen vaikuttunut. Hyvin vaikuttunut. Jane Austenin kirjoihin palataan vielä vuoren varmasti Morren maailmassa. Ylpeys ja ennakkoluulo kolhaisi ylpeyttäni ja ennakkoluuloisuuttani, mutta olin sen kolhaisun totisesti ansainnutkin.

---

Ja sitten loppuun ihan muuta. Morren maailma löytyy nyt Facebookistakin. Sinne laitan linkin tietysti blogipäivityksestä, mutta luvassa on myös ylimääräistä höpötystä kirjojen tiimoilta. Mitä luen, mitä aion lukea, miltä jokin kirja nyt tuntuu jne. Sellaisia pikkujuttuja, mitkä eivät ole ihan bloggaamisen arvoisia.

Kotimaisia kirjablogeja voi seurata laajemminkin Facebookin kautta. Se onnistuu, kun käyt tykkäilemässä täällä. Kätevää etenkin silloin, jos ei ole tunnuksia Bloggeriin, Bloglovin -sivustolle tai Blogilistalle.

---

P.S. Eikö Darcy olekin ihana?! <3

19 kommenttia:

  1. Kun kirjan nimi on Ylpeys ja ennakkoluulo, se kuulostaa joltakin tylsältä ja arvokkaalta. Onneksi tartuin kirjaan nimestä huolimatta jo nuorena - ja miten se yllättikään. Nimenomaan huumori, kuten sinäkin sanot.

    Loistavaa, että lopulta luit kirjan!

    VastaaPoista
  2. Ah, Mr Darcy <3 !!! Ja kyllä, Lizzy on myös ihana, mutta Mr Darcy... oh! ;) Ja kyllä, Colin Firth on ihana Mr Darcynä ;).

    VastaaPoista
  3. JEEE! Aivan mahtavaa että tykkäsit tästä! Minun on aina hiukkariikkisen vaikea tajuta, että joku ei tykkää - sellaisiakin ihmisiä toki on, ja tiettävästi ihan täysijärkisiä - mutta yllyttäjänä olen iloinen, ettet pettynyt :D

    VastaaPoista
  4. Hauska tuo anekdoottisi! :-D

    Äikänopetuksessa on vikaa siinä, että pakkoluetetaan. Alalle uskollisena tiedän ilman muuta luettamisen tärkeyden ja pedagogiset perusteet, mutta valinnan vapautta voisi olla paljon enemmän. Uskon nimittäin, että esim Kalevala pilataan aillä, että sitä jankataan vuodesta toiseen alakoulusta lähtien. Tosiasiassahan Kalevala on upea, muita maailmaneepoksia vastaava teos! Olen itse nähnyt, miten kasiluokkalaisten POIKIEN silmät säkenöivät innosta, kun opusta käsitellään oikealla tavalla ;-)!

    Mukavaa, että luovuit teiniangstissa tekemästäsi päätöksestä ja tykkäsit Ylpeydestä ja ennakkoluulosta!

    VastaaPoista
  5. Minäkin rakastuin tähän kirjaan vahvoista ennakkoluuloistani huolimatta. Aivan huippukamaa!

    Mutta MIKÄ ihmeen opettaja jakaa luettavat kirjat sukupuolen mukaan?! Niskakarvat nousivat pystyyn! Vähän sama kuin minä tulevana historianopettajana valitsisin, että pojille opetan sotahistoriaa ja tytöille sitten vaikka perhehistoriaa?!

    (Niin ja terve vaan, en olekaan tainnut tänne ennen kommentoida :) )

    VastaaPoista
  6. Mahtava kirjoitus :) Pystyn hyvin samaistumaan tuohon nuoruuden kokemukseen: inhosin kirjojen tyrkyttämistä ja saatoin joskus olla hiukan taipumaton mielipiteissäni...

    Ja aivan ihanasti olet tavoittanut kirjan olemuksen. Ylpeys ja ennakkoluulo on juurikin noin ihana, Elizabeth sankarittarien sankaritar ja Darcy tietysti ihana. Ja siis se ensimmäinen kosinta ja Lizzyn reaktio ja kirje, ah!

    Nyt vain muiden Austeneiden kimppuun!

    VastaaPoista
  7. Tuntuupa typerältä tuo opettajan jako tyttöjen ja poikien välillä!

    Mutta oi voi, ehkä minunkin täytyy kokeilla Austenia uudestaan vasta vuosien päästä. Ehkä silloin se saa minulta ansaitsemansa vastaanoton. Luin Ylpeyden ja ennakkoluulon 17-vuotiaana. Ehkä se ei ollut tarpeeksi, koska en yhtään tykännyt siitä! Nyt hyllyssä odottaa Järki ja tunteet, taidan antaa sen odottaa vielä muutaman tovin..

    VastaaPoista
  8. Morre! Olen aika varma, että tämä oli paras postauksesi ikinä! Tässä oli draaman kaari ja ihailtavaa itsetutkiskelua. Sitä paitsi sait minut muistamaan kuinka hyvä kirja on kyseessä ja kuinka täysillä lukija elää tarinassa mukana! On aina ihan mahtavaa lukea kun toinen bloggari tekee löydön ja on siitä ihan fiiliksissä <3

    VastaaPoista
  9. Minä luen tätä parhaillaan joten kovin tarkkaan en uskaltanut vielä lukea arviotasi, mutta palaan tähän! ja hei, Mr Darcy on aivan ihana!♥

    VastaaPoista
  10. Ihanan paljon kommentteja! Vaikka ei kai pitäisi yllättyä, kun niin moni on tämän lukenut :)

    Margit on oikeassa siinä, että mahtipontinen nimi on aika tylsän kuuloinen. Vaikka se sitten hienosti kuvaakin kirjaa, niin voi siitä kyllä saada etukäteen vääristyneen kuvan.

    Rooibos, alan taipua siihen, että jostain voisin saada lainatuksi/katsotuksi juuri tuon Colin Firth -version. Kuulemma tämä uusi, missä on Keira Knightley, ei ole niin hyvä. Tietysti kun toinen on tv-sarja ja toinen elokuva, niin painivat vähän eri kategorioissa.

    Booksy, mä olisin HALUNNUT olla pitämättä tästä. Olisin voinut nostaa nokkaani ja sanoa "mitäs minä sanoin". Mutta ei se toiminutkaan :D

    Paulan kanssa olen samaa mieltä pakkoluettamisesta. Opehommissa ollessani en itse sitä tehnyt enkä aiokaan. Kalevalakin kuulosti ihan hilpeältä Koirien Kalevalan kautta, vaikka oppilaani olivatkin yläastelaisia :D

    Suketus o/ Terve ja tervetuloa!
    Muistan itse närkästyneeni juurikin tuosta sukupuolijaosta. Minusta se oli kertakaikkisen ärsyttävää. Olisin saattanut niellä arpomalla tapahtuvan jaon, mutta että sukupuolen vuoksi!
    Historiavertauksesi on aika hyvä!

    Liisa, olin tosiaan Darcyn ensimmäisestä kosinnasta yhtä pöyristynyt kuin Lizzy. Että jätkällä on pokkaa!!

    Janninna, voi olla että ikä tai sitten vain hetki on ollut väärä. Luitko tämän ns. vapaaehtoisesti vai esim. koulun takia? Sekin voi vaikuttaa.

    Amma, kiitos <3 Tästä oli tavallaan helppo kirjoittaa, kun oli sanottavaa niin paljon.

    Sanna, odotan jo postaustasi tästä!

    VastaaPoista
  11. Luin ihan vapaaehtoisesti. Halusin tutustua tiettyihin klassikoihin ja olin lukenut jo Humisevan harjun ja Kotiopettajattaren romaanin, niin tämä Austenin kirja tuntui luontevalta jatkolta.

    VastaaPoista
  12. Ihanaa kun sinulla on ollut tuollainen lukukokemus ja vielä jaat sen kanssamme <3.

    Äikänopenne toiminta kuulostaa kyllä aika oudolta!

    VastaaPoista
  13. Juttusi oli taas hauska. :D Mahtava asenne sulla ollut, sillä toisaalta, miksi opettaja jakaa kirjat sukupuolen mukaan. mrr..

    Austenit (yhtä lukuun ottamatta) luin viime syksynä viikon välein yleisen kirjallisuuden luentokurssia varten. Mahtava kokemus. :)

    VastaaPoista
  14. Aivan järkyttävää tuollainen sukupuolieroteltu pakkoluettaminen! On kai nyt Christien kirja niin paljon helpompaa luettavaa kuin Austen. Ja luulisi opettajalla olevan sen verran pelisilmää, että ymmärtäisi Järjen ja tunteen kaltaisen kirjan vaativan keskittymistä ja aikaa, en minäkään sitä koulutunnilla varmaan olisi saanut luettua! Onneksi meidän yläasteen äidinkielenopettajamme oli koonnut luokan kirjakaappiin pienen varaston kivoja kirjoja, joista jokainen sai valita.

    Ylpeys ja ennakkoluulo on aivan ihana kirja. Ja herra Darcy on jotain niin herkullista.<3

    VastaaPoista
  15. Meillä oli usein äidinkielentunnilla tytöille suunnattuja ja pojille suunnattuja kirjoja, mutta jokainen sai silti valita minkä tahtoo lukea. Eli ei ollut pakko sitä "tyttöjen" kirjaa lukea.

    Itse olen aina pitänyt Austenin kirjoitustyylistä ja Viisasteleva sydän on yksi suosikkejani! Tällä hetkellä luen Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit - kirjaa, joka on jokseenkin hyvin mielenkiintoinen lukukokemus :D

    VastaaPoista
  16. Aivan mahtava kertomus! Ja ihanaa että Ylpeys ja ennakkoluulo voitti sinut puolelleen :)

    VastaaPoista
  17. Näin sitä huomaa, kuinka aikuistuessa maku muuttuu, kehittyy, kasvaa ja huomaakin tykkäävänsä jostain sellaisesta mistä ei nuorempana voinut yhtään pitää :) Itsekään en ole vielä tätä lukenut, koska mulla on menossa Kaari Utrio-ahminta ja sen jälkeen vuorossa Emily ja Charlotte Bronte. Jane Austen on varmasti vuorossa jossakin vaiheessa koska se on sitä maailmaa, josta pidän eniten.

    VastaaPoista
  18. Haha, hauska juttu! :D Ja mahtavaa, että löysit tämän klassikon, sillä sehän _on_ todella hyvä. Omasta lukukokemuksesta on jo tosin aikaa.

    Minuakin ärsytti suunnattomasti tuo opettajan kirjajako sukupuolten mukaan. Ärrinpurrin. Meillä Stella kutsuttiin vähän aikaa sitten synttäreille, joiden kutsussa luki, että pojat voivat pukeutua juhliin merirosvoiksi ja tytöt prinsessoiksi. Yritin suostutella Stella pukeutumaan merirosvoksi, tietenkin, mutta ei se suostunut. Höh.

    VastaaPoista
  19. Piru niin kävi minullekin, että ihastuin. Kovasti pistin kyllä vastaan!

    VastaaPoista