8. syyskuuta 2011

Margaret Atwood: Poikkeustila (2006)

Moral Disorder
Suomennos: Kristiina Drews
Käännösvuosi: 2007
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 264
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: kirjasto

Oikeastaan vasta kirjablogien myötä olen saanut hiukan kosketuspintaa Margaret Atwoodin kirjoihin. Aiemmin nimi on ollut toki tuttu, mutta lähinnä liitin hänet samaan sarjaan Nora Robertsin ym. kanssa. Enpä olisi voinut pahemmin erehtyä! (Miten ihmeessä sitä muodostaa näitä käsityksiään?)

Niinpä lupasin itselleni, että perehdyn Atwoodiin hiukan paremmin ja sainkin käsiini novellikokoelman Poikkeustila. Aivan oivallista, sillä mielestäni novellit ovat hyvä väylä kurkistaa ennestään tuntemattoman kirjailijan tyyliin.

Poikkeustila on novellikokoelma naisista, joiden elämässä on meneillään jokin poikkeustila. Raskaus, mielensairaus, väliaikainen suhde... Novelleja on kaikkiaan 11 kappaletta ja muutama niistä on toisiinsa kytköksissä. En ole varma kuinka moni, sillä joissakin novelleissa se on tulkinnanvaraista. Takakansiteksti sanoo kaikkien olevan samaa yhtenäistä tarinaa, mutta itse en tulkinnut asiaa niinkään.

Valitettavasti Atwood ei ainakaan tällä kokoelmallaan tehnyt minuun juuri minkäänlaista vaikutusta. Jotkut novellit olivat oikein hyviä, esimerkiksi Viimeinen herttuattareni, Huonot uutiset ja Se toinen paikka. Viimeinen herttuattareni on arkipäiväisellä ja realistisella tavalla hieno kuvaus lukiolaisten parisuhteesta. Huonot uutiset -novellin keskiössä on 11-vuotias tyttö, joka huolehtii raskaana olevasta äidistään. Se toinen paikka kertoo nuoresta naisesta, joka ei tunne oloaan missään kotoisaksi.
Loput novellit olivat lähinnä mitäänsanomattomia. Eivät hyviä, mutteivät varsinaisesti huonojakaan.

Jokin kuitenkin jäi kaivelemaan. Atwoodia on paljon kehuttu ja hänellä on aivan selvästi oma tyylinsä, josta periaateessa ainakin jollakin tasolla pidän. En siis ole valmis hylkäämään häntä kokonaan. Joten haluaisiko joku suositella minulle hyvää romaania häneltä?

10 kommenttia:

  1. Olen lukenut Atwoodilta toistaiseksi vain yhden teoksen, Ryövärimorsiamen, joskus vuosia sitten. Kirja teki minuun aikanaan suuren vaikutuksen, ja nimestään huolimatta se on hieno, älykäs lukuromaani. Sitä voisin kyllä suositella.

    VastaaPoista
  2. Auts, tämä on paha. Tykkään Atwoodista itse kovasti, mutta myönnän, että hän ei ole sellaista mukavaa luettavaa.. täytyy olla tismalleen oikeassa fiiliksessä.

    Voisi verrata Atwoodin lukemista kuntosalilla käyntiin: kun saa lähdettyä, se on parhaimmillaan tosi mahtavaa ja jälkeenpäin on kevyt ja valaistunut olo... mutta lähteminen on välillä yhtä tuskaa, ja jos ei ole sillä tuulella, touhu tuntuu raskaalta :-)

    (Heh, selvästikin joudun käyttämään aivoja Atwoodin lukemiseen, siitä tulee hiki!)

    Orjattaresi teki minuun aikoinaan hyvän vaikutuksen, tosin siitä on jo aika kauan kun luin sen. Herran tarhureista olen kirjoittanut täällä, mutta ilmeisesti olisi kuulunut lukea ensin Oryx ja Crake (joka odottaa minulla vieläkin hyllyssä :-)

    VastaaPoista
  3. Haluan, haluan suositella :)!! Minä suosittelen Orjattaresi-romaania kuten Booksykin. Ehdottomasti Orjattaresi :). Oryx ja Crakekin on hyvä, mutta Orjattaresi on minusta erinomainen Atwoodinaloittelukirja :).

    VastaaPoista
  4. En ole lukenut koko Atwoodin tuotantoa, mutta kahdeksan kirjaa kuitenkin. Kokemukseni ovat olleet vaihtelevia, joskus hyviä, jopa erinomaisia, mutta toisinaan keskinkertaisia. En kuitenkaan ole koskaan lukenut yhtään huonoa Atwoodia. Suosikkini on Nimeltään Grace.

    Kirja kertoo piikatyttö Grace Marksista, joka tuomittiin 16-vuotiaana elinkautiseen työnantajansa ja tämän rakastajattaren murhista vuonna 1843. Kun Grace on ollut vankilassa jo vuosia, psykiatri Simon Jordan saa luvan haastatella koko ajan itseään syyttömäksi väittänyttä Gracea. Mikä on totuus ja selviääkö se psykiatrian avulla?

    Luin kirjan heti tuoreeltaan suomentamisen jälkeen 1990-luvun lopussa, joten muistikuvani ovat melko hataria. Sen kuitenkin muistan, että kirja oli mielestäni erittäin hyvä.

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen aika untuvikko Atwood-lukija, mutta olen aikamoisen lumoutunut! Luin alkuvuodesta Herran tarhurit ja kesällä Sokean surmaajan. Kirjat ovat todella erilaisia, mutta omalla tavallaan loistavia molemmat. Oryx ja Crake varmaankin kannattaa lukea ennen Tarhureita, minulla Oryx odottelee hyllyssä. Olen kirjoittanut kummastakin lukemastani blogiini, sieltä löytyvät.

    VastaaPoista
  6. Minulla on ollut Atwoodin kanssa vähän samanlainen kokemus kuin sinulla. Luin tässä kesän aikana hänen romaaninsa "The Blind Assassin" enkä oikein syttynyt. Ei se huono ollut. Hyvin kirjoitettu, mutta... jostain syystä ei iskenyt.

    VastaaPoista
  7. Kokeile Rouva Oraakkelia. Siitä on jo aikaa, kun luin kirjan (englanniksi), mutta kirja ei ollut liian raskas aiheeltaan kuten jotkut Atwoodit. Ryövärimorsian on ollut lukulitallani jo pitkään, ja Poikkeustilasta olen lukenut pari novellia kun se oli minulla joskus pikalainana, pitääpä lainata uudestaan joskus ja lukea loputkin.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille suosituksista. Täällä nimet pysyvät onneksi hyvin tallessa.
    Ehkä tuo Nora Roberts -selkkaus johtuukin noista nimistä... Orjattaresi, Ryövämorsian, Rouva Oraakkeli... Ne voisivat olla aivan hyvin romanttisen viihteen genreä ;)

    VastaaPoista
  9. Hei, olen tällä palstalla pari vuotta myöhään, mutta lue ihmeessä 'Orjattaresi' jos et ole aiemmin lukenut. Hyytävää ajatella miten sellainen tilanne voisi olla todella mahdollinen - samalla tavalla saksalaiset saivat Kolmannen valtakuntansa, aina vain uusin käskyin ja rajoituksin, ylevin periaattein.

    Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Sitä on kyllä kehuttu paljon, joten kyllä siihen pitää tarttua jossakin vaiheessa :)

      Poista