10. syyskuuta 2011

LyriikkaLauantai: Napoleonin mopo

Juice Leskinen on kiistatta yksi sanoittajataivaani kirkkaimpia tähtiä. En pidä Juicea häävinä laulajana, mutta hyvä elämä herran lyriikkataituruutta! Sen kunnioittamiseen hatunnostokin tuntuu vähäpätöiseltä.
Näinpä päätin ilahduttaa teitä tällä sanoituksella:



Napoleonin mopo

Ranskan maalla kaunis päivä vaipui juuri iltaan.
Napoleon on muistutuksen saanut anopiltaan.
Kirje sanoo mopo sinun täytyy heti myydä,
taikka jos et myy, niin älä mitään multa pyydä.
Kansa tuntee, että sitä viilattu on linssiin,
kun odotukset turhaan kohdistuvat kruununprinssiin.

Enhän sua vävykseni sanoa mä saata,
ethän taida poikarukka osata ees maata,
kun et perillistä sinä aikaan saa,
ja Josefinekin jo siitä valittaa.
Luulen että mopo sulta kyvyt vie,
tärinä kait potenssille liikaa lie.

Ranskan maalla koittanut on keskiyö,
Napoleon istuu ja ranskanleipää syö.
Hän hikoilee ja pelkää giljotiiniä
ja siksi ottaa taas konjamiiniä.
Aamu kun koittaa niin päättää hän,
mopon myyn ja valtakunnan säilytän.

Napo lähtee kävelemään pitkin Seinen rantaa,
vastaan tulee Richelieu, se taitaa kaunaa kantaa.
Napo sanoo; kuulus kundi, come´n take it easy.
Tarjoo mopoa, Richelieu tarjoo vain viisi,
frangia. Ei Napo suostu, sanoo liian vähän,
Riku sanoo, enempää en pane mopoon tähän.

Napo täysin masentuu, hän tyydy ei nääs femmaan,
mopon kotiin taluttaa ja liiteriin vie jemmaan.
Menee sitten allapäin ja laahustaen baariin,
missä törmää sattumalta Charles de Gaullen vaariin,
jolle juuri tuliterän lasikuitupaatin
kaupannut on edustaja proletariaatin.

Napo tarjoo mopoansa ja vaari sanoo joo,
tarjoilijalle hän kuiskaa; 'Deux Pernod'.
Latoo Napon eteen seteleitä pinkan,
Napo sanoo noitten kantamiseen tarvii rinkan.
Vaari naurahtaa ja sanoo; C'est la vie.
Napo rahoinensa kotiin kiirehtii.

On rahat viimein kotona ja pinossa,
ja Napoleonilla on monot vinossa.
Nyt anoppi ja Josefine kilvan häntä hoivaa,
ja hihkuu apuun jumalaa ja isää kaikenvoivaa.
Ja aamulla pitkän unen perästä,
on Napoleonin kunto lähes terästä.

Nyt Josefine on pitkällään kedossa,
ja Napoleon on elämänsä vedossa,
ja kolmen viikon päästä nähdään että Josefine
kuukautisitta on jäänyt eli on siis tiine.
Silloin Ranskan kansa huutaa;
Oh la la - Napoleonillamme lepattaa.

Tarinalyriikat tuntuvat olevan katoavaa kansanperinnettä. Nykyään joko huokailaan exien perään tai muuten vain on kurjaa ja ankeaa.
Juicen riimittely yhdistettynä hauskaan tarinaan on mieletöntä. Teksti on letkeä ja tuntuu vaivattomalta. Joskus nimittäin riimityksistä huokuu sellainen väkisin väännetyn haju, joka tympii. Tässä sitä ei ole.

Juicea on taatusti luvassa toistekin!

3 kommenttia:

  1. Juice oli aivan mahtava sanoittaja. Ja vaikkei ollut kummoinen laulaja, oli kappaleidensa ainoa oikea esittäjä.

    VastaaPoista
  2. Täällä kanssa yksi Juicen lyriikoiden edessä päänsä taivuttava. Tämä sitä paitsi on älyttömän hauska, vähän samaa sarjaa kuin Einarin polkupyörä.

    VastaaPoista
  3. Luultavasti olen tutustunut vain murto-osaan Juicen tuotannosta (niin lyriikoiden kuin runojenkin osalta), mutta pakkohan hänen aikaansaannoksiaan on ihailla!

    Jaanan mainitsema Einarin polkupyörä on yksi suosikeistani, enkä osaa edes sanoa, miksi. :)

    VastaaPoista