29. syyskuuta 2011

Boris Hurtta: Noidan nahka (2010)

Kustantamo: Turbator
Sivumäärä: 200
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: kirjasto

Noidan nahka on Boris Hurtan, yksi harvoista kotimaisista kauhukirjailijoista, novellikokoelma. Kokoelma on tehty 2010, mutta novellit ovat ilmestyneet esim. Portti- ja Usva -lehdissä 1990-luvun ja 2000-luvun aikana.

Teos sisältää seuraavat novellit:
Kirjankerjäilijän kosto
Perilliset
Koppakuoriaisten tie
Doktor Kronburgerin muistikirja
Berserkki
Kultainen lumi
Hiiden nahka
Hevosenpäivä
Noidan testamentti
Ukkoslapsi
Saarnaaja
Jäljet johtavat korpeen

Olin hiukan yllättynyt siitä, ettei tässä ollut Noidan nahka -nimistä novellia. En tiedä onko Hurtan tuotannossa sellaista olemassakaan. En vain saanut tavoitetuksi sitä, miksi tämän kokoelman nimi on Noidan nahka. Muutama novelli käsittelee noitia (miespuolisia muuten!), mutta ei se mikään kantava teema ollut.

Päällimmäiseksi tunteeksi tästä jäi pettymys. Novelleista vain pari ylsi mieleiselleni tasolle, muut olivat huonoja tai todella huonoja.
Kirjankeräilijän kosto on veikeä tarina siitä, kuinka erään henkilön kostonhimo käy jopa omaa henkeä arvokkaammaksi. Siinä oli jotakin perinteisen kauhutarinan tunnelmaa, josta pidin paljon.
Hiiden nahka taas tavoitti jossakin määrin samaa tunnelmaa kuin Aino Kallaksen Sudenmorsian, johtuen aavistuksen samankaltaisesta tematiikasta; jylhä luontokuvaus ja karkaava vaimo. Tarina oli juuri sopivan pituinen ja päättyi tismalleen oikein.
Hevosenpäivä oli myös hauska. En ole varma, pohjautuuko tarina kenties johonkin kansantaruun, jossa isäntä ja hevonen vaihtavat osia päivän ajaksi hyvän onnen takaamiseksi. Idea nimittäin kuulosti tutulta, mutta ei lainkaan häirinnyt lukukokemusta.

Mutta sitten nämä loput... Joko ne olivat pitkäveteisen tylsiä (kuten Doktor Kronburgerin muistikirja), jättivät minut täysin ulalle (kuten Jäljet johtavat korpeen) tai vain yksinkertaisesti typeriä (kuten Berserkki). Boris Hurtalla on selvästi kyllä taitoa, mutta ehkä se pulpahtelee pintaan vain epätasaisesti.
Tai sitten minun makuni on hyvin epätasainen, onhan sekin mahdollista.

Tutustuminen kotimaiseen kauhukirjallisuuteen jatkuu. Ajoittain vaivun epätoivoon, mutta kyllä tämä kai kaiketi taas tästä. Boris Hurtta jääköön nyt rauhaan hetkeksi aikaa. En ole ollut kovin vakuuttunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti