20. heinäkuuta 2011

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli (1996)

A Game of Thrones
Suomennos: Satu Hlinovsky
Käännösvuosi: 2003
Kustantamo: Kirjava
Sivumäärä: 730
Pisteet: 5/5
Mistä minulle: oma ostos

Keskiaikaistyyliseen maailmaan sijoittuvaa fantasiatarinaa. Eddard Stark saa yllätyksekseen kunniatehtävän kuningas Robert Baratheonilta, joka on hänen vanha ystävänsä. Vuodet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä kuninkaallekin eikä Baratheon ole enää se sama mies, jonka Ned tunsi. Lienee vallanvaihdon aika...

Valtaistuinpeli avaa siis Tulen ja jään laulu -sarjan, jonka osia on ilmestynyt nyt viisi. Neljä niistä on suomennettu. HBO teki tästä myös tv-sarjan, joka toivottavasti nähtäisiin myös Suomessa esim. YLE:lta.

Aloitin tämän kerran aiemminkin useita vuosia sitten, mutta siihen saumaan osui juuri kotimaisen kirjallisuuden opintojen alkutaival. Niinpä tämä oli jätettävä niiden hervottomien tenttikirjamäärien vuoksi syrjään. Sitten vetkuttelin taas jonkin aikaa enkä halunnutkaan tarttua tähän. Koska Martin kirjoittaa juuri sellaista fantasiatyyliä, mitä itsekin haluaisin kirjoittaa, pelkäsin tämän tulevan liian lähelle. Se pelko osin toteutuikin. Tämä on niin hyvä, että minua kirjoittajana suorastaan masentaa. Kuka viitsisi tuhlata aikaa minun tekeleeseeni jonkun tällaisen jälkeen??

Valtaistuinpeli on siis kerta kaikkiaan täsmälleen sitä mitä minä lukijana rakastan. Paljon, paljon poliittista kieroilua ja hovijuonittelua. Muutama hyppysellinen karkeaksi jauhettua romantiikkaa ja seksiä. Hemmetisti henkilöhahmoja, joihin vieläpä kiintyy (vaikka ei saisi, sillä se tekee tästä tuskaisen taipaleen). Karuja kohtaloita. Lohikäärmeitä. Miekkailuja. Yrmeitä sotureita, ovelan petollisia juonittelijoita, tyhjäpäisiä neitoja, vaarallisia naisia... Viihdettä siis koko reilun 700 sivun edestä! Ja tätä on vielä luvassa lisää! Yhtä isoja järkäleitä! Pissin hunajaa, näin karkea ilmaisu sallittakoon.

George R. R. Martin rakentaa maailman hienosti. Hän ei selittele turhia ja siltäkin osin tämä ei ole kovin nuoren lukijan kirja. Maailma on siis keskiaikaistyyppinen, jossa on varsin vähän magiaa. Magiaa mitä ilmeisemmin on, mutta se häilyy jossakin taustalla. Sitä olisin ehkä kaivannut hippusen enemmän, mutta se on puhtaasti omaa mieltymystäni ja Martinin ratkaisu näin toimii kuitenkin erittäin hyvin. Jos siis haluat tulipallojen poksauttelua ja muita temppuja, niin tämä ei ole ykkösvalintasi.

Tarina kulkee eteenpäin tiettyjen päähenkilöiden mukana, joiden mukaan luvutkin on nimetty. Ratkaisu on paras mahdollinen, sillä se auttaa pysymään edes jotenkin mukana tässä valtavassa henkilögalleriassa. Valtaistuinpelissä näitä päähenkilöitä on seitsemän, mutta heidän mukanaan tulee koko joukko muitakin. Takaosassa oleva henkilöliite on todellakin tarpeen etenkin aluksi. Siitä huolimatta henkilöt käyvät nopeasti tutuiksi ja heihin kiintyy.
Paha juttu, sillä Martin on säälimätön. Tämä ei ole mikään kiva pikku fantasiatarina, jossa prinssi saa prinsessansa ja matkan varrella kuolee vain vanha isoisä. Martin osoittaa, että joskus kuolema olisi kohtaloista se armeliain. Tiesin vähän varustautua tähän, mutta silti se järkytti. Tiedättehän sen fiiliksen; "Siis eihän tässä voi käydä näin?" Kyllä voi. Ja siihen Valtaistuinpelin viehätys osin perustui. Martin kirjoittaa sen mitä tahtoo ja onnistuu yllättämään. Hän vastaa pahimpiin pelkoihisi.

Tätä on luvassa lisääkin Morren maailmassa. Toivottavasti vieläpä pian. Sillä kaiken muun inhottavan lisäksi Martin jätti tapahtumat sellaiseen kohtaan, että jatkettava on.
Luultavasti seuraavia Tulen ja jään laulun kirjoja arvioidessani joudun hiukan tekemään juonipaljastuksia. Joten jätä ne toistaiseksi väliin, mikäli et halua spoilaantua.

Tätä sarjaa on lukenut myös Booksy, joka piti tästä vaikkei olekaan erityisesti fantasian ystävä. Lisäksi myös Salla on lukenut Valtaistuinpelin ja hän suhtautui kriittisesti kirjan suomennokseen. Minä en huomannut kirjan kielessä mitään erikoista, mutta toisaalta englantini (vaiko suomeni?) on sen verran heikko, etten välttämättä bongaa anglismeja ym. Mitään kielellistä ilotulitusta Valtaistuinpeli ei ole, mutta se ei ole sen pointtikaan.

Tulen ja jään laulu:
Valtaistuinpeli
Kuninkaiden koitos
Miekkamyrsky 1 ja 2
Korppien kestit
A Dance With Dragons
The Winds of Winter
A Dream of Spring

11 kommenttia:

  1. Minä en ole yhtään fantasian ystävä mutta kirjootuksesi perusteella kiinnostuin tästä ihan vähän. Kiitos siis siitä!:)

    VastaaPoista
  2. Hmm... Pitäisiköhän laittaa luettavien listalle! Kiva kun nyt oli omin sanoin tehty tuo juonikuvaus :)

    VastaaPoista
  3. Jesh!! Olisin voinut vaikka vannoa että tykkäät tästä, Morre :D

    Mutta sarjan lukeminen on suloista tuskaa: aina haluaisi jatkaa eteenpäin mutta kun kirjat loppuivat... toistaiseksi.

    VastaaPoista
  4. Tämä on ehdoton suosikkini! Luen juuri sarjan viimeistä osaa. Taikakirjainten Raijan suosituksesta uskalsin tarttua siihen odottamatta suomennosta ja kyllä kannatti.

    Martinin ehdoton vahvuus ovat henkilöhahmot. Kukaan ei ole selkeästi hyvä tai paha vaan kaikki ovat jotain siltä väliltä. Ja usein kunniallisuus ja hyvyys aiheuttavatkin vain huonoja tuloksia.

    Tunnen aivan samoin kuin sinä, kun luen Martinia: että jos joku kirjoittaa näin hyvin, niin oma tekeleeni ei ansaitse roskakoria kummempaa. Huoh... No, tavoitteitahan kannattaa aina olla ;))

    VastaaPoista
  5. Sanna ja Villasukka; suosittelen tätä kyllä vaikkei olisikaan niin fantasian ystävä. Se magiakin kun on tosiaan aika pienessä roolissa ja pääpointti on erinomaisella juonivetoisella tarinalla ja hyvillä henkilöillä.

    Booksy, kyllä tämä tosiaan kolahti aikasta kovaa! Ja pahintahan on se, että joutuu odottamaan...

    VastaaPoista
  6. Minna Kristiina, juurikin oivat henkilöhahmot ovat tässä parhaita! Mikään ei ole mustavalkoista ja vain harva asia on ennalta-arvattavissa. Nuoret ovat uskottavia nuoria ja toimivat sen mukaan. Samoin vanhat jäärät.
    Ja meille kirjoittajille; tavotteita tosiaan pitää olla...

    VastaaPoista
  7. Tähän sarjaan täytyy kyllä tutustua! Se on sitten eri juttu että missä välissä tällaisiin järkäleisiin tarttuisi kun jään kumminkin koukkuun ja sitten pitää lukea kaikki jotka vaan saan käsiini... :)

    VastaaPoista
  8. Minulla on tämä kirja pölyttynyt hyllyssä jo hyvän tovin, mutta otin sen nyt mökille mukaan, jos vaikka saisin luettua sen. Fantasian lukeminen on ollut viime vuosina aika vähäistä, vaikka sen ystävä olenkin. Myös tuo tv-sarja kiinnostaa, toivottavasti YLE poimisi sen ohjelmistoonsa. Tosin kirja(t) on luettava ensin. :)

    VastaaPoista
  9. Erinomainen arvostelu! Tulen ja jään laulu -sarja on ollut suosikkini jo kohta 8 vuotta ja ilahdun aina kun joku toinenkin siihen tykästyy.

    Mitä tulee tv-sarjaan, niin se on osa Ylen HBO:n pakettia, mutta Yle saa esittää sitä sopimussyistä aikaisintaan vasta keväällä 2012. Joten tässä on vielä hyvin aikaa aloittaa sarjan lukeminen ennen sitä :)

    VastaaPoista
  10. Kiva kun kerroit tästä, minua jo kauan hermostuttanut kun jatkuvasti näen että näitä luetaan kirjastossa hiirenkorville kamalalla vauhdilla, enkä ole itse yhtään tiennyt mistä on kyse.

    Nämä poikkeaa ulkonäöltään jotenkin aika paljon muista fantasiakirjoista, mutta onko näissä muuta mikä erottaa genren valtavirrasta?

    VastaaPoista
  11. Satu, aika nopealukuinen tämä kyllä oli joten kimppuun vaan! :)

    Kuutar, ihan mahtavaa, jos sinäkin innostut tästä ja teet blogipostauksen!

    Raija, ihan mahtavaa! Elätin tosiaan toivoa, että YLE jatkaisi HBO:n laatusarjojen kanssa. Kuvien perusteella Game of Thrones vaikuttaa tosiaan laadukkaalta.

    Erja, sanoisin että erotuksena on ainakin se, että tämä on minusta aika rajua ja karua menoa. Fantasiagenressä ei paljoa yleensä ole esim. seksiä, mutta tässä piisaa sitäkin vaikkei nyt mitenkään kovin yksityiskohtaisin kuvauksin.
    Ja tosiaan magian vähyys lienee myös melko poikkeuksellista.
    Muuta ei näin äkkiseltään tule mieleen...

    VastaaPoista