12. huhtikuuta 2011

Päivä 11: Kirja, jota vihasit

Kuten moni muukin on pohtinut, minäkin pidän 'vihata' sanaa hiukan liian voimakkaana tässä yhteydessä. On kirjoja, joita olen inhonnut, mutta en taida olla vihannut edes niitä vaikeimpia tenttikirjoja.

Niinpä siis oikeammin nostan esiin kirjan, jota inhosin. Ja se on Tuhat loistavaa aurinkoa, jota inhosin kahdella eri tavalla.
Ensinnäkin vihasin/inhosin tietysti niitä faktoja, joiden pohjalta kirja nousee. Tullaan taas tähän seikkaan, miksi en liiemmälti välitä uskonnoista (usko on asia erikseen). On sairasta ja kuvottavaa, että tuollaiset asiat ovat arkipäivää tässä maailmassa. Pyrin kyllä kunnioittamaan erilaisia kulttuureja, mutta ihan kaikkea en pysty nielemään.
Toiseksi inhosin kirjan kirjallista antia. Muistan sen valtaisan pettymyksen, kun huomasin että tämäkin kirja on kirjoitettu 7 Päivää -tyyliin mustavalkoisen kärjistävästi. En kiistä sen totuusarvoa (vaikka tarina onkin fiktiivinen), en väitä etteikö sellaisia asioita ole oikeastikin tapahtunut. Mutta taatusti tarinalla on toinenkin puolensa ja se jäi nyt kokonaan piiloon. Kyseessä on tärkeä asia, joka tarvitsisi paljon vakavasti otettavaa huomiota. Inhottaa kun se pilataan osin näin kömpelöllä esiintuonnilla.

12 kommenttia:

  1. Esitän eriävän mielipiteeni ;) SIis vain sen, että minusta kyseessä on hyvä kirja ja Leijapojasta pidin aivan erityisesti. En sanoisi 7 päivää -tyyliseksi! Se että asiat menevät tässä kirjassa koko ajan huonompaan suuntaan on tosi lohdutonta ja sietämätöntä, se on totta. Mutta kyllä tämä lukea kannattaa!

    VastaaPoista
  2. Eriävän mielipiteen esittäminen sallittu - suorastaan toivottu :D
    7 Päivää -tyyli kumpuaa minusta siitä mustavalkoisuudesta, mikä näkyy etenkin henkilökuvauksessa (tarkemmin perusteltu itse kirjaa koskevassa postauksessa).
    Ja juu. Se lohduttomuus inhottaa myös, joskin kirjan loppu pelastanee vähän.
    Lukeminen kannattaa, mutta tietyin varauksin ;) Ehkä itse odotin liikoja?

    VastaaPoista
  3. Oih, tämä oli minulle yksi sen lukuvuoden lemppareita kurjasta aiheestaan huolimatta, pidin kovasti. ;)

    VastaaPoista
  4. Tämä on tosiaan taatusti niitä kirjoja, jotka herättävät eriäviä mielipiteitä (jotka edelleenkin ovat toivottuja ja sallittuja!). Olihan Tuhat loistavaa aurinkoa melkoinen myyntihittikin.

    Jännää huomata, että inhokkilistalla monella on jokin kovasti suosittu kirja. Itse en ole lukenut esim. Coelhoa, mutta viime aikaiset kommentit ovat vahvistaneet ennakkokäsitystäni hänen kirjoistaan ja olen todennut, että paree pysyä niistä jatkossakin erossa :D

    VastaaPoista
  5. Tämä oli hauska teksti siksi, että se on niin raikas! On aina mukavaa, kun joku uskaltaa kunnolla tuulettaa kirjallisia tunteitaan (itse olen vähän pelkuri, vaikka julistin _vihaavani_ Coelhoa).

    Minä pidin tästä kirjasta. Se on kirjoitettu hyvin, joskin vähän elokuvakäsikirjoitusmaisesti. Silti oma suosikkini Afganistan-kirjojen joukossa, jotenkin kaunokirjallisin.

    VastaaPoista
  6. Komppaan Hannaa. En pitänyt.

    Tosin kirja kyllä ajaa asiansa ja vahvistaa jälleen kerran totuutta, että mikä tahansa ääri-ilmiö on pahasta, ja uskonnot erityisesti. Niiden nimissä on tehty ja tehdään edelleen pahaa. Tämä on aihe, joka kerta toisensa jälkeen saa niskakarvani pörhölleen... ei jaksa vaahdota enää, mutta pako oli kuitenkin vähän pihistä...

    VastaaPoista
  7. Minäkään en pitänyt tästä, ja olenkin yllättyneenä lukenut mielipiteitä siitä että Tuhat loistavaa aurinkoa olisi parempi kuin Leijapoika. En enää muista kirjan kirjoitustyylistä, mutta itse en vain pitänyt kirjan aiheesta, väkivaltaiset avioliitot on jo luettu niin moneen kertaan..

    VastaaPoista
  8. Katja, muistaakseni blogikaimani Hanna on huomauttanut kerran, että tyylini on erilainen silloin kun en tykkää jostakin. Kirjoitan ehkä niin kiivasti, että tietynlainen tunnepitoisuus näkyy :D

    Minna Kristiina, jep. Tämä on vaativa aihe ja siksi minusta tämä kirja oli osin huono; tämä meni yhtä lailla ääripäähän, mutta toiseen. Mustavalkoisuudessaan henkilöt olivat niin epäuskottavia, että he pöyristyttivät yhtä paljon kuin itse asiakin.

    Réa, Leijapoikaa en ole vieläkään lukenut enkä usko siihen tarttuvanikaan. Ja tietyllä tapaa nämä vaimonhakkauskirjat alkavat jo riittää muutenkin. Joskin hyvä kirja minusta oli aikanaan vähemmän huomiota saanut, Sultana-prinsessan jalkoihin jäänyt Tehmina Durranin kirja Herrani, valtiaani. Siinä pureudutaan taustoihin vähän enemmän ja sen kummemmin vaimo ei ole pyhimys kuin mieskään ei ole täysi pahis.

    VastaaPoista
  9. Minulle Tuhat loistavaa aurinkoa oli vaikuttava ja hdistava kirja. en osaa pitää sitä pelkästään vaimonhakkauskirjana. Minusta se kirja oli hyvin kirjoitettu: voin vieläkin tuntea ne samat tunteet, jotka tulivat kirjaa lukiessa. Ja minusta asiat on hyvä nostaa esille, eikä unohtaa. Uskonto taas. No, Afganistanissa ei ole kyse pelkästään uskonnosta.

    Ymmärrän kyllä sen, että jos samasta aiheesta lukee monta kirjaa, niin ne alkavat toistaa itseään, kun asiat ovat sitä samaa. Musta tuhat loistavaa oli kuitenkin se, ehkä kaikkein vaikuttavin kirja. Mutta olen jättänyt nuo muut kirjat lukematta.

    VastaaPoista
  10. Kiitos, Mari A., hyvästä pitkästä kommentista.
    Mun "ongelma" voi olla tosiaan se, että liika on liikaa. Olen silloin tällöin lukenut näitä vastaavia 90-luvulta asti."Lastani ette saa", Prinsessa Sultana -kirjat, Herrani valtiaani jne. Tarjontaa on runsaasti.

    Keskimäärin kuvio on aina sama eikä Tuhat loistavaa aurinkoa tehnyt mielestäni poikkeusta:
    1. naiset kauniita hyviksiä, miehet rumia pahiksia, paljon turpaanmättöä ja raiskauksia
    2. esitetään asian toinen puoli (se länsimaalaisille sopiva...) eikä yritetäkään valoittaa sitä toista puolta

    Etenkin kohta 2. minusta olisi tärkeä. Haluaisin yrittää ymmärtää (huom. en puhu hyväksymisestä), että MIKSI tietyt asiat tapahtuu. Miksi kulttuuri on muovautunut sellaiseksi, miksi jokin liike sai valtaa, millä niitä on perusteltu jne. Näissä kirjoissa vain puhutaan siitä, että "sitten X sai vallan ja hommat meni perseelleen" (näin tiivistetysti siis).

    Länsimaissa on keskimäärin hirmuisen yksipuolinen kuva Lähi-idästä; hulluja vaimonhakkaaja muslimihöyryissään. Osin kuvaa ruokkii media, mutta osansa ovat tehneet myös nämä kirjat. Se yksi Tariq ei paljoa pelasta.

    VastaaPoista
  11. Luitko muuten Aslamin Elävältä haudatut? Siinä kirjassa käsiteltiin Afganistania aika monelta eri kantilta. Myös niitä syitä, jotka johtivat talebanien valtaanpääsyyn. Ja myös tavallaan tuotiin esiin, mitkä syyt johtavat jotkut itsemurhapommittajiksi.

    Totta on, että suosittujen kirjojen ja median kautta saamme vain yksipuolisen kuvan jostain maasta/uskonnosta, esim. että Intiassa tapetaan tyttöjä ja naiset on alistettuja, vaikka maailma on muuttumassa sielläkin ja naiset ovat koulutettuja ja elämä on ihan normaalia. Totta on sekin, että maassa on köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta.

    Parin kuukauden sisällä olen huomannut myös sen, että maailmat voivat olla todellakin kovin erilaisia ja olen kokenut tosi vaikeaksi olla työssä tiettyjen ihmisten (uskonto/kulttuuri) kanssa. Minusta tällaisistakin ongelmista ja asioista pitäisi saada puhua. Tosin nyt meni hieman kauaksi itse aiheesta, sikäli liittyi kyllä aiheeseen, että kyseessä sama asia eli se, ettei naista ja miestä nähdä samanarvoisena.

    VastaaPoista
  12. En ole lukenut tuota Elävältä haudatut -kirjaa. Pitänee pistää korvan taa!

    Ja minustakin tosiaan näistä pitää puhua. Monikulttuurisuus on iloinen asia, mutta tuo myös ongelmia. Länsimaalaisilla on ajoittain hiukan taipumusta esittää, että juuri meidän kulttuurimme on se paras ja esim. moniavioisuus on tuomittavaa. En nyt sitten tiedä... Jos se toimii, niin mikä jottei?!
    Ja sitten on tietysti niitä kulttuurisia seikkoja, joita ei vain meikäläinen oikeustaju voi hyväksyä. Yksi on tuo naisen ja miehen eriarvoisuus. Mutta lienee siinäkin asioita, jotka on monelle ok. Esim. hunnun käyttö, mikä koetaan länsimaissa naisen riistona, mutta jonka moni nainen siellä taas kokee turvallisena asiana.

    Livahti tosiaan hiukan kauas aiheesta, mutta en usko, että olisimme ydinasiasta eri mieltä. Kirjamaku poikkeaa, mutta muuten puhutaan tärkeästä asiasta :)

    VastaaPoista