25. maaliskuuta 2011

Petteri Paksuniemi: Jouten (2011)

Kustantamo: Avain
Sivumäärä: 230
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale


Tarkkanäköiset novellit antavat äänen kukkakauppiaille, pizzeriayrittäjille,pornokauppiaille ja divarien pitäjille, ihmisille, jotka parempaa elämää tavoitellessaan tulevat lopulta pettäneeksi itsensä. Ne näyttävät millaista on yrittää pärjätä, vaikka sitten hampaat irvessä ja ponnistelut jo hyödyttömiksi aavistaen. Tarinoiden ihmiset kuluttavat samoja katuja, pelaavat omaa peliään, jolla on tarkat säännöt. Novellien karun eleetön kieli vie lukijan kuin huomaamatta kuvaamiensa ihmisten iholle ja saa pohtimaan, onko kaikelle tälle kiireelle ja hartiat kireinä uurastamiselle olemassa vaihtoehtoja.

Oma arvio:
Jouten on Petteri Paksuniemen novellikokoelma. Tunnustan, että Petteri Paksuniemi oli täysin uusi tuttavuus. Tunnustan vielä senkin, ettei tämä nyt oikein vakuuttanut...

Teos sisältää seitsemän novellia. Osioita on kaksi; Alhaalla ja Ylhäällä. Alhaalla sijoittaa novellit kaupunkiin, oletettavasti Helsinkiin. Ylhäällä taas seikkaillaan Lapissa nimettömäksi jäävässä kylässä. Jako on minusta hyvä, mutta ei tasapainoinen. Lappi-osioon seitsemästä novellista sijoittuu vain kaksi, joten sen kokonaisuus jää vähän torsoksi. 'Alhaalla' kokonaisuus on taas vahvempi ja muutoinkin onnistuneempi.

En tiedä johtuuko tunne kokoelman teemasta, mutta se laahaa ja on vetelä kuin löysä spagetti. "Karun eleetön kieli" on yhtä kuin ihan tavallista kieltä. Ei mitään maininnan arvoista. Joskin Paksuniemen käyttämä lapin murre hiukan onnahteli. Ei siihen riitä, että tunkee h:n sinne sun tänne.

Ihmisen romua ja Johan Järnstedin myöhemmiltä vaihteilta novellit olivat kokoelman parasta antia. Ne ovatkin kaksi ensimmäistä novellia. Sitten koko homma tosiaan lässähtää. Novelleissa ei tunnu olevan mitään ideaa. Lukijana jäi vain sellainen "Niin?" -olo.
Ihmisen romua kertoo romukauppiaasta, jolla ei ole kovin hyvä päivä. Johan Järnstedin myöhemmiltä vaiheilta kertoo taiteilijasta, joka ryhtyy taidelakkoon ja joutuu muuttamaan. Näissäkin ajatus jäi vähän löyhäksi, mutta tarina oli kummassakin varsin viihdyttävä.

Ei ollut kokoelma täysin minun makuuni.

6 kommenttia:

  1. Usko tai älä, mutta taidan kulkea nyt kaikissa kirjoissa sinun jalanjäljissäsi! Ensin huikea Iida Rauma, sitten Ars Magica (jota en tosin aio aloittaa vähään aikaan) ja nyt tämä Jouten. Katselin eilen kirjapinoani ja mietin, että minkä aloittaisin seuraavaksi. Pyörittelin Paksuniemen kirjaa käsissäni, mutta päädyin kuitenkin toiseen. Tämäkin mennee luokkaan "ei mitään kiirettä lukea, mutta kun lukee, niin lukaisee nopeaan"?

    VastaaPoista
  2. Juu. Tämä on alle 200 sivua, isoa fonttia ym., joten lukaisee hyvin äkkiä.
    Mä tässä kans pyörittelen seuraavaa... Osutaanko jälleen yksiin? :D

    VastaaPoista
  3. Itse odotan teosta ja nyt vielä enemmän, jos siellä kerran vilahtelee omaa murrettani. :)

    VastaaPoista
  4. No sitten odotan arviotasi vielä enemmän. En ole Lapin murteen asiantuntija enkä edes puhuja, mutta jotenkin se murre kalskahti päälleliimatulta.

    VastaaPoista
  5. Heippa Hanna,

    Mielenkiintoisia huomoita novellikokoelmasta! Olen samaa mieltä - rakenne on jokseenkin nyrjähtänyt ja Alhaalla-novellit ovat parempia kuin Ylhäällä-novellit. Suosikeiksi nousivat minullakin novellit Ihmisen romua ja Johan Järnstedin myöhemmiltä vaiheilta. Nauroin jälkimmäisen kohdalla ääneen.

    Itse kuitenkin miellyin kovastikin kokoelmaan, vaikka siinä oli myös heikkouksia. Olin tunnistavinani eteläisen Helsingin kesähelteellä hikoilevat kivijalkayritykset ja suorastaan nostalgisen punavuorelaisboheemiuden. Myös ankeuden keskeltä kumpuava yhteisöllisyys puhutteli minua. Tähän voi vaikuttaa tosiaan se, että koin eri novelleissa vilahtelevien henkilöhahmojen pitävän sisällään varsin tunnistettavia tyyppejä pettäjästä narkkariin. Ja eteläinen Helsinki oli mielestäni kuvattu niin hyvin, että melkein iski koti-ikävä.

    Aurinkoista kevään odotusta!

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa, Hulina, ja kiva kun kommentoit :)
    Helsinki-kuvaus oli tässä tosiaan onnistunutta ja ehkä siksikin Alhaalla -novellit olivat parempia.

    VastaaPoista