6. maaliskuuta 2011

Rebecca Stott: Korallivaras (2009)


The Coral Thief
Suomennos: Arto Schroderus
Käännösvuosi: 2010
Kustantamo: Avain
Sivumäärä: 362 (pokkari)
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: oma ostos

Pariisiin anatomiaa opiskelemaan pyrkivä Daniel Connor hukkaa heti kaupunkiin saapuessaan harvinaiset matkatavaransa, joiden varassa on koko hänen tulevaisuutensa. Siitä alkaa romanttinen trilleri, jonka näyttämönä on Napoleonin kukistumisen jälkeinen Pariisi, joka kuhisee maailmalta haalittuja aarteita, rintamalta palanneita sotilaita, taiteilijoita, tiedemiehiä ja rikollisia.
Tavaroitaan jäljittävä Daniel joutuu yhä syvemmälle filosofi-varkaiden ja pakolaisten maanalaiseen verkostoon - eikä hän pian enää tiedä, kummalla puolella lakia hän itse on. Korallivaras näyttää vieneen myös erään anatomian opiskelijan sydämen.
Juoni kulkee Korallivarkaassa yhtä jännittävänä kuin Da Vinci -koodissa.

Oma arvio:
Kiinnostuin tästä enemmän historiallisen aspektinsa kuin jännitystarinan vuoksi. En ole varsinaisten jännityskirjojen tai dekkareiden ystävä (Reijo Mäen Vares-kirjat ovat poikkeus), joten se ehkä näkyy myös tässä arviossa.

Historiallinen miljöö on rakennettu hienosti. Pariisi vuonna 1815 tuntuu uskottavalta ja Stott (ja suomentaja) on lisännyt ranskalaista tunnelmaa satunnaisilla ranskankielisillä lausahduksilla pitkin tekstiä. Pariisi näyttäytyy lukijalle kiinnostavana, mutta vaarallisenakin kaupunkina, joka on kuitenkin täynnä mahdollisuuksia! Tunnelma säilyy kohdillaan niin Pariisin kujilla kuin Jardin des Plantesin museossa.

Henkilöhahmotkin Stott rakentaa ihan mukavasti. Daniel Connor on juuri niin naiivi ja hiukan typeräkin, kuin nuoren opiskelijapojan vieraassa maassa kuuluu ollakin. Nainen, Lucienne Bernard, kärsii aivan hienoisesta epäuskottavuudesta. Hänen pitäisi olla Danielia paljon vanhempi. Tarkkaa ikäeroa ei mainita, mutta hän on ollut jo menestyksekäs opiskelija ennen kuin Daniel on syntynytkään, joten hänen täytyy olla jonkin verran yli 40-vuotias. Pulmana on vain se, että Lucienne ei vaikuta sellaiselta yhtään. En tiedä tarkkaan ihmisten odotettua elinikää 1800-luvulla, mutta epäilen ettei päälle nelikymppinen nainen ole ollut aivan niin hehkeä sulotar, kun Korallivaras antaa ymmärtää. Fyysisestä näppäryydestä, nopeudesta ym. puhumattakaan. Tai ainakaan moista asiaa ei kirjassa tuoda esille mitenkään erityisenä seikkana.
Tiedän, että tämä voi vaikuttaa jonkun mielestä turhalta pilkunviilaamiselta, mutta tällaiset seikat jäävät minua häiritsemään. Enkä halua olla ikärasisti; tämän päivän nelikymppinen nainen onnistuisi uskottavasti taatusti olemaan kuin Lucienne, mutta 1800-luvulla tilanne on ollut hiukan toinen - etenkin Luciennen elämäntavoilla.

Jännitys kulkee mukana tekstissä hiukan laiskanlaisesti. Se pysyy juuri ja juuri yllä, mutta enemmän janosin lukea hyvin rakennettua historiallista miljöötä, kuin saadakseni tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. En voi verrata tätä Da Vinci -koodiin, sillä häpeäkseni tunnustan, etten ole lukenut sitä. Pyrin korjaamaan tämän seikan mahdollisimman pian.

Sivutarinana tässä kulki Napoleonin matka St. Helenan saarelle. Sen merkitys tarinaan nähden jäi vain minulle hiukan avoimeksi. Napoleonista puhuttiin kyllä paljon, mutta kytköstä suoraan Napoleonin tarinaan en ymmärtänyt. Ehkä se liittyi jotenkin mukana kulkevaan vankila, vanki ja pako -teemoihin.

Korallivaras oli hienoisista puutteistaan huolimatta ihan mukava lukukokemus. Tuskin palaan tähän uudestaan, mutta en myöskään kokenut aikani menneen hukkaan. Viihdyttävä etenkin Ranskasta/Pariisista, luonnontieteistä ja historiasta pitäville lukijoille. Kannattaa kurkata myös Erjan ja marjiksen arviot!

4 kommenttia:

  1. Minä olen monta kertaa meinannut lainata tämän kirjastosta, mutta vielä se ei ole päässyt kotiin asti kauniista kannesta huolimatta. Olen suuri Ranska ja Pariisi -ystävä joten ehkä pitäisi lukea...:)

    VastaaPoista
  2. Minulla on sama kuin Sannalla, että on ollut pariinkin otteeseen lähdössä jo kirjastosta matkaan..Mutta olen sitten löytänyt mielenkiintoisempaa luettavaa siinä määrin, että kirja jäänyt vielä hyllyyn.

    VastaaPoista
  3. Minua tämä kirja kiinnostaa jonkun verran. Uskoisin, että tämä menisi kategoriaan "hyvä välipalakirja" ja olen ollut vähän sellaisen tarpeessa. Ehkä etsin kirjastosta.

    (Se vaan on pakko sanoa, että Da Vinci koodi oli aikamoista huttua. Kyllähän se juonensa puolesta koukutti, mutta tuskin tartun muihin Dan Brownin kirjoihin. :))

    VastaaPoista
  4. Tarttukaa ihmeessä tähän! Välipalana tää minulla menikin, sillä kesken on ihana, mutta paikoin raskas tuhatsivuinen romaani...

    Katja, olen henkisesti varustautunut Da Vinci -koodin huttumaisuuteen. Koukuttava se näemmä ainakin on, sillä miehelläni oli taas vaikeuksia päästä nukkumaan kun ei olisi malttanut jättää kesken... ;)

    VastaaPoista