21. maaliskuuta 2011

Raili Mikkanen & Laura Valojärvi: Suomen lasten linnakirja (2011)

Kustantamo: Minerva
Sivumäärä: n. 100
Pisteet: 5/5
Mistä minulle: arvostelukappale


Tule mukaan linnaseikkailuun! Kurkista hämäriin käytäviin, kiipeä kapeita kiviportaita ja tunne vanhojen linnojen ja linnoitusten taika! Anna tarinoiden viedä aikamatkalle salaisuuksien äärelle ja historian hämärään. Kuka mahtaa kurkistaa nurkan takaa?

Oma arvio:
Lumoava. Kerrassaan lumoava. Tämä on yksi kauneimmista ja parhaimmista lastenkirjoista, mitä olen lukenut. Kuvitus ja tarinat menevät täysin yksiin ja tunnelma on uskomaton. Parasta tässä on se, että on aikaansaatu kiinnostava, kaunis, faktapohjainen, viihdyttävä linnoja koskeva kirja ilman mitään disneyhöttö-henkisyyttä. Ei yli-imeliä vaaleanpunaisia prinsessoja eikä uljauteensa tikahtuvia ritareita. Linnoihin kätkeytyy kaikenlaista muutakin!

Linnat on esitelty kirjassa aikajärjestyksessä alkaen Turun linnasta ja päättyen Suomenlinnaan. Johdannossa taustoitetaan historiantutkimusta hiukan ja esitellään erilaisia linnatyyppejä. Rakenne koko teoksessa on hyvin selkeä ja moitteeton.

Ja tuo kuvitus. Miten voikaan olla tyylitajua! En ole mikään kuvitusasiantuntija, mutta minusta tässä on jotakin hyvin suomalaista ja perinteikästä. Jokaisella linnalla oli oma värimaailmansa ja pidin siitä, että värejä oli käytetty rohkeasti, mutta ei kirkuvasti. Joskus lastenkirjat ovat aivan liian värikylläisiä minun makuuni.

Jokaisen linnan kohdalla ensin esiteltiin hiukan itse linnaa rakennusvuosineen ja historioineen. Sitten oli yksi tai kaksi linnaan liittyvää tarinaa, jossa seikkaili ihan oikeita historiallisia henkilöitä. Ymmärsin, että tarinat perustuvat ainakin osin tositapahtumiin. Esimerkiksi Hämeen linnassa on oikeasti ollut Pirkko-niminen piikatyttö, joka sai vuoden palvelustyöstään palkaksi vaatteet, kengät, ruoan ja kaksi markkaa.

Pari pikku ajatusvirheen omaista yksityiskohtaa tässä huomasin. Alussa, sivulla 9, kirjoitetaan näin: Tässä kirjassa ovat mukana myös sata vuotta myöhemmin perustetut Raaseporin ja Kastelholman linnat ja taas sadan vuoden kuluttua rakennettu Savonlinna.
Ehkäpä kuitenkin siis Olavinlinna?
Louhisaaren kartanolinnassa taas (s. 72): "Aurora ja Emilie näyttivät sieviltä leveissä muslimihameissaan,-". Ehkä kyseessä oli kuitenkin musliinihameet?
Nämä nyt olivat vain pieniä yksityiskohtia, jotka eivät kokonaiskuvaa häiritse lainkaan.

Suomen lasten linnakirja esittelee linnoja (Hämeen-, Turun-, Raaseporin-, Kastelholman- ja Olavinlinnat), Louhisaaren kartanolinnan ja kolme linnoitusta (Lappeerannan, Svartholman ja Suomenlinnan linnoitukset).
Suosittelen tätä lämpimästi niille, jotka arvostavat hyvää ja laadukasta lastenkirjallisuutta, historiaa ja kaunista kuvitusta. Ja myös niille, jotka kaipaavat inspiraatiota kesälomasuunnitelmiin! Itse aion vakavasti ehdottaa perheelleni reissua Luohisaaren suuntaan ja samalla reissulla voisi käydä Turun linnassakin...

Suomen lasten linnakirjan ovat esitelleet myös Susa Järjellä ja tunteella -blogissaan, Leena Lumi että marjis Kirjamielellä -blogissaan.

---

Pitäiskö Morren maailmassa esitellä useamminkin lastenkirjoja? Tämä oli ensimmäinen postaus lastenkirjallisuudesta. Vaikka kohta 7-vuotias poika osaa niukin naukin lukea jo itsekin, kuuluu iltasatu rutiineihimme. Niinpä siis sitä osastoa tulee luettua jonkun verran. Ihan jokaista Risto Räppääjää tai Tatu ja Patu -sarjan osaa en erikseen esittelisi, mutta joskus joitakin yksittäisiä tai sarjakokonaisuuksia voisi hyvin esitellä, jos lukijakuntaa kiinnostaa.

17 kommenttia:

  1. Kyllä, kerrassaan lumoava! Ja Kyllä, olisi mukavaa lukea sinultakin lastenkirjoista esittelyjä/arvosteluja!

    Hih, tuota muslimihametta en huomannutkaan. Juu, tuskinpa nyt sentään sellaisissa ovat olleet ;)

    VastaaPoista
  2. Minä tein tämän (ilmiesesti et lue blogiani?) ja lähetän nyt sinun arvostelusi linkin Minervalle, että kun otetaan uusintapainos, niin virheet korjataan.

    Olen aivan myyty tälle kirjalle ja ehdotin jo Junior-Finlandia!

    VastaaPoista
  3. Susa, ehkäpä rohkaistun laittamaan yhdestä ihanan nostalgisesta lastenkirjasta jutun, kunhan saan sen luettua loppuun ääneni palauduttua. (Onneksi bloggaamiseen ei tarvita ääntä!)

    Leena Lumi, unohduit listalta vallan! Ja juu, Junior-Finlandian arvoinen tämä on taatusti!

    VastaaPoista
  4. Voi että. Olen lukenut tästä kirjasta edellä mainituista blogeista ja olen jo arvioiden perusteella ihan lumoutunut. Olen itse rakastanut linnoja aina; Olavinlinna ja Suomenlinna ovat suosikkikohteinani Suomessa (ja arvaa vaan, miten haluaisin tehdä joskus automatkan Saksaan linnoja tutkimaan tai lentää Edinburghiin!) ja toivon omien lasteni löytävän joskus linnojen lumon. Viisivuotias voisi saada tästä jo paljon irti, kolmevuotias ei vielä.

    Hauskoja huomioita teit pikkuvirheistä.

    Minä lukisin mielelläni arvioita lastenkirjoista. Koetan itsekin aina joskus sellaisia tuoda ja nautin, kun niitä on muidenkin blogeissa.

    VastaaPoista
  5. Oi! Automatka Saksaan linnoja tutkimaan (ja moottoriteillä ajelemaan...) olisi niin unelmaa. Ehkä joskus jopa toteutamme sen, kun linnat (ja hyvät autotiet) ovat koko perheen intressi :)

    VastaaPoista
  6. Todellakin lisää lastenkirja-arvosteluja! Niitä on blogeissa aivan liian vähän. Minä lukisin niitä mielelläni, jos en muuten, niin saadakseni ideoita satutuokioihin ja muihin, joista saattaisi olla hyötyä sitten tulevaisuudessa ammatillisesta näkökulmasta.

    VastaaPoista
  7. Suomen lasten linnakirja pitää ottaa meillä lukemistoon. Kiitos!

    Liityn samantien lukijaksesi ja toivon lisää lastenkirjapostauksia. Itse kirjoitan blogissani kirjoittamisesta ja kirjoista, lähinnä aikuisten, mutta ihastuttavimmat lastenkirjat saavat siellä myös sivunsa. Luen lastenkirjoja päivittäin, ja kirjoitan vain niistä, jotka tekevät joko kuulijakuntaan tai minuun reippaanlaisen vaikutuksen. Luen välillä myös nuortenkirjoja, joista todennäköisesti kirjoitan myös blogiin.

    VastaaPoista
  8. Lastenkirjallisuutta siis lisää ohjelmistoon. Morre kuittaa. :)

    Paula, tervetuloa! :)

    VastaaPoista
  9. Kyllä molempiin asioihin! Ihana kirja ja kiva, että on lastenkirjoistakin juttua. :) Pienten lasten vanhemmat (ja muutkin välillä) viettävät kuitenkin niiden kanssa yllättävän paljon aikaan. :D

    VastaaPoista
  10. Hei minäkin hankin tämän linnakirjan, kun blogeissa tätä on nyt kovasti kehuttu ja linnojen historiaa kiinnostaa!

    Yritin mennä tuosta Library Thing-linkistäsi katsomaan poistettavia kirjojasi, mutta en löytänyt niitä.

    VastaaPoista
  11. Sara, voin lämpimästi kyllä suositella tätä! Testasin tuota LibraryThing-linkkiä, ja mulla se toimi (luonnollisesti olin ensin kirjautunut ulos). Mites muut? Onkohan linkki oikeasti toimiva vai huijaako LT minua vaikka en ole loggautunut sisään sinne...

    VastaaPoista
  12. Kyllä se mullakin toimii, vaikka olinkin kirjautuneena pois LT:stä. Ehkä siellä sattui olemaan vaan silloin joku tilapäinen häiriö. :)

    VastaaPoista
  13. Hei nyt linkki toimi, kun kokeilin! Aivan mahtava kirjakokoelma teillä on Library Thingissä. Minä kerran aloitin siellä luetteloimaan kirjojani, mutta sitten se jäi. Ehkäpä jonain päivänä aktivoidun, mutta siinä olisi kauhea työ ja olen kyllä unohtanut tunnukseni...

    VastaaPoista
  14. Lastenkirjat olis kiva lisä, kun ei niitä kovin moni blogeissaan arvioi. :)

    VastaaPoista
  15. Olavinlinnan ensimmäinen nimi onkin ollut Savonlinna(, mistä taas Savonlinna on saanut nimensä). En tiedä, mikä kirjottajalla on ollut alkuperäinen tarkoitus, mutta ainakin näin kuriositeettinä kerrottakoon:).

    VastaaPoista
  16. Kiitos tiedosta! En tuotakaan tiennyt :) Ehkä siis kyseessä ei olekaan virhe, vaan allekirjoittaneen tietämättömyys. Mikkanen kun kuitenkin on historiafaktoissa noin muuten tarkka.

    VastaaPoista