28. maaliskuuta 2011

Janosch: Suuri Panamakirja (1979-1989)

Suomennos: Riitta Mäyrälä
Käännösvuosi: 2004
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 280
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: kirjasto


"-Voi Karhu, pikku tiikeri sanoi, eikö elämä olekin hirveän ihanaa!
-On, pikku karhu sanoi. -Elämä on hirveää ja ihanaa.
Siinä se osui naulankantaan."


Pikku karhu ja pikku tiikeri ovat parhaat ystävät, ja heillä on takanaan monta yhteistä seikkailua. Niillä ei ole mitään pelättävää, sillä yhdessä ne ovat vahvoja. Niillä on myös monia muita ystäviä sekä kodikas maja joen varrella.
Nyt kaikki pikku ystävät tapaavat uudelleen, sillä ensi kertaa on yhteen niteeseen saatu kaikki kuusi pikku karhu- ja pikku tiikeri -satua.


Oi ihana Panama
Aarretta etsimässä
Postia tiikerille
Tule terveeksi, pikku tiikeri
Hyvää päivää, pikku possu
Pikku tiikerin jymyjuhlat

Oma arvio:
Oi!, huudahdin kun näin tämän kirjastossa. Pakkohan se oli lainata, vaikka epäilin ettei eskarilainen enää oikein jaksaisi tästä innostua. Minulle tämä oli kuitenkin nostalginen löytö, sillä 1990-luvun alussa telkkarissa pyörinyt Tarinatuokio oli yksi parhaimmista lastenohjelmista.

Suuri Panamakirja tuotti kuitenkin lievän yllätyksen. Tarinat olivat paikoin aika outoja vaikka niissä olikin ihan selvä sanoma ja opetus. Esimerkiksi Hyvää päivää, pikku possu kertoi pikku possun itsekkyydestä. Hän kutsuu tiikerin kylään, teettää tällä ruokaa ja siivoushommia itse vain laiskotellen. Pikku karhu jää ihan yksin ja lopulta pikku tiikerikin havahtuu pikku possun lumoista ja lähtee etsimään ystäväänsä.

Pikku tiikeri yllätti myös eikä kovin mukavalla tavalla. Minusta pikku tiikeri oli kovin itsekeskeinen hahmo pikku karhun tehdessä kovasti töitä. Pikku tiikeri sairastaa osin silkkaa huomionhakuisuuttaan, haluaa itselleen jymyjuhlat ja haluaa postia. Pikku karhun ja pikku tiikerin ystävyyteen tämä ei kuitenkaan vaikuta, ja kyllä saduissa kuitenkin on vuorovaikutteisuutta; "Jonain kauniina päivänä sanon: rakas Karhu, tänään on sinun syntymäpäiväsi!"

Ehkä vika on aikuisuudessani. Vastoin ennakko-odotuksiani eskarilaispoika jaksoi tästä kiinnostua ja vähän eläytyäkin. Pikku tiikerin sairastuminen huolestutti pientä kuulijaa jopa itkuun saakka. Poikani ei myöskään huomannut pikku tiikerin itsekkyyttä tai muita sadun outouksia. Ajan hammas ei siis ole päässyt näihin satuihin puremaan.

Oma suosikkini oli Oi ihana Panama, jossa kaksikko lähtee etsimään Panamaa, tuota unelmien maata, jossa kaikki on ihanaa. Monivaiheisen retken jälkeen he päätyvät omaan kotimajaansa joen varrelle, siis sinne mistä lähtivätkin. Pikku karhu ja pikku tiikeri eivät tajua sitä, vaan ovat mielestään päätyneet luvattuun paratiisiin. Joskus täytyy mennä kauas, voidakseen nähdä lähelle.

5 kommenttia:

  1. Meillä tämä Suuri Panamakirja on iso hitti. Viisivuotias (joka loppuvuoden lapsena on ensi vuoden eskarilainen) rakastaa tätä. Itsekin huomioin kyllä hahmojen itsekkyyden ja tarinoiden opettavaisuuden, mutta ajattelen kirjan kertovan meistä aikuisista ja ihmissuhteistamme. Jotain perinostalgisen ihanaa näissä Janoschin kirjoissa on. Ja samalla kummallista. :)

    VastaaPoista
  2. Meillä on omana kirjanaan tuo Oi ihana Panama, ja siitä tykkää niin esikoinen kuin äitikin ;)

    VastaaPoista
  3. Katja, oikeastaan aika moni lastenkirja on kummallinen aikuisen näkökulmasta. Jännä ilmiö.

    Susa, se tosiaan on ihana :)

    VastaaPoista
  4. Minä pidän Janoschin maailmasta! Tiikerin ja karhun elämä muistuttaa minusta aika monen perusperheen elämää, jossa toinen tekee kotityöt ja toinen käy kalassa. Ehkä kirjan voi ajatella kiittisyytenä ja kannanottona meidän aikuisten ihmissuhteisiin, kuten Katja jo totesikin.

    Milloinkas kirjat olikaan kirjoitettu?

    VastaaPoista
  5. Kirjat on kirjoitettu vuosina 1979-1989.

    VastaaPoista