2. helmikuuta 2011

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät (2010)


Kustantamo: Atena
Sivumäärä: n. 370
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

"Elämän elokuvalliset mahdollisuudet tulevat lähemmäksi ihmistä niissä maagisissa paikoissa, joita tässä kirjassa esitellään."
Kerttu Kara: Maaginen kaupunkiopas


Kustantaja Olli Suomisen elämän kulissit ovat kohdallaan; on perhe, omakotitalo harjun kupeessa, luottamustoimia ja kustantamo, joka menestyy vähintäänkin kohtuullisesti. Sitten kuvaan ilmestyy lapsuuden ihastus Kerttu Kara, joka on kirjoittanut maailmanmenestyskirjan, Elokuvallisen elämänoppaan. Kaikkien yllätykseksi Kara haluaa kirjoittaa seuraavaksi oppaan Jyväskylästä - ja erityisesti kaupungin salakäytävistä.
Lapsuusmuistot, unet ja elokuvat vieraannuttavat Olli Suomisen keski-ikäisen miehen arjesta, kunnes tapahtuu jotain, mikä muuttaa elämän pelottavan kiinnostavaksi. Pakon edessä kustantaja Suominen joutuu heittäytymään elokuvallisen elämäntavan pyörteisiin. Mutta kuka kirjoittaa käsikirjoitusta ja mikä on elokuvan lajityyppi?
Harjukaupungin salakäytävät imee mukaansa kummalliseen mutta monella tapaa tuttuun tarinaan, joka tihentyy pelottavaksi romaaniksi rakkaudesta, luopumisen vaikeudesta ja menneisyyden virheistä. Kun harjukaupungin salakäytäviin uskaltautuu, ei ikinä tiedä, minne päätyy. Tämä pätee myös lukijaan, sillä romaanista on painettu kaksi versiota. Niissä on erilaiset loppuratkaisut, eikä etukäteen voi tietää kumpaan on tarttunut.

Oma arvio:
Huhhuh.
*Morre vetää vielä kerran henkeä*

Noniin. Ihan ensimmäiseksi ajattelin, että kirjoittaisin blogiini tästä vain, etten osaa sanoa mitään. *Morre on sanaton.* Mutta se tuntui epäreilulta ja toisaalta myös luovuttamiselta. Kyllähän minun pitäisi osata sanoa tästä edes jotakin. Joten pahoittelen jo etukäteen mahdollista hajanaisuutta, ristiriitaisuuksia tai muita päättömyksiä. Ne, jotka ovat tämän jo lukeneet, ymmärtävät kyllä.

Harjukaupungin salakäytävät on ollut blogeissa jopa pienimuotoinen villitys. Tästä ovat kirjoittaneet aiemmin ainakin: Susa, Booksy, Lumiomena ja Salla ja Sanna ja ja ja... Moniko muu? Ostin tämän joululahjaksi Jyväskylästä kotoisin olevalle miehelleni, eikä minun ollut aikomus lukea tätä. Mutta pakkohan minun oli! Ahmaisin tämän yhdessä illassa (eilen) enkä ole ehkä ihan vielä toipunut.

Ennen kaikkea olen iloinen, että luin tämän. Melkoisen vavahduttava lukukokemus ja alleviivaan sanaa kokemus. Harjukaupungin salakäytävät sai nimenomaan lukijan kokemaan. Pelkoa, vihaa, tylsyyttäkin, halua, himoa, yllättyneisyyttä ja hämmennystä, utuisuutta ja sitä, mitä tarkoittaa olla ihan pihalla. Harvaa kirjaa olen nimenomaan kokenut näin vahvasti. Tätä kirjaa ei voi kuvata sanoilla 'hyvä', 'erinomainen' tai 'huono'. Ainoa mieleentuleva sana on maaginen.

Takakansi selostaa tarinasta oleellisen enkä oikein voi avata sitä yhtään enempää, sillä se pilaisi lukukokemuksen. Jääskeläisellä on tässä kirjassa samanlainen taito kuin Hannu Raittilalla; juuri kun luulet tietäväsi missä mennään, niin matto nykäistään jalkojesi alta ja olet taas rähmälläsi. Silti tarina pakottaa lukemaan lisää. No mitä nyt sitten tapahtuu?

Kirja on myös hyvin elokuvahenkinen. Niin sisällöltään, teemaltaan kuin rakenteellisestikin. Tästä voinee saada enemmän irti, jos tuntisi elokuvia enemmän. Minä olen siinä suhteessa onneton tapaus. Mutta voisin kuvitella tämän olevan kirjallisuus- ja elokuvatutkijan märkä uni.

Tunnustan, etten ihan aluksi nauttinut tämän lukemisesta. Helmasyntini on uskottavuuteen takertuminen. Olen ääripäälukija ehkä siinä mielessä, että kirjan täytyy olla joko täysin uskottava (siksi pidän realismista niin paljon) tai täysin fantasiaa (miekka & magia, niissäkin tosin henkilöiden pitää käyttäytyä uskottavasti). Tämä kirja ei ole kumpaakaan. Aluksi minua häiritsivät esimerkiksi sateenvarjokaupat. Onko sellaisia muka? Ja jos on, niin miten muka keskisuomalaisessa pikkukaupungissa olisi niitä muka kolme? Ja voiko ihan oikeasti joku Kerttu Kara tehdä maailmanmenestyskirjan, niin että jopa vaatekaupat alkavat myydä sopivia vaatteita?
Lopulta kun pääsin tällaisesta pakkomielteestä eroon, niin Harjukaupungin salakäytävät aukeni minulle sen täydellä voimalla. Siinä mielessä tämä oli myös hyvin opettavainen kirja minulle.

Yritä tässä nyt sitten palata johonkin realismia edustavaan kirjallisuuteen... Tämä teos vaatisi hiukan toipumisaikaa, mutta juuri nyt minulla ei ole aikaa sellaiseen. Ei tästä muuta voi loppukaneetiksi sanoa, kuin että yksi vaikuttavimmista kirjoista, mitä olen lukenut.

11 kommenttia:

  1. Apua, minulla on tämä vielä lukematta! Ensin Sanna kirjoitti loistavan arvion pari päivää sitten ja nyt luin tämän... Hypistelin vieläpä aiemmin päivällä kirjastossa Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjaa, mutta en sitten uskaltanut lainata sitä, ettei luettavien kirjojeni pino saavuta aivan järjettömiä mittasuhteita. :) Mutta nyt pitäisi kyllä saada tämä Harjukaupunki jostain; arviosi sai minut kiinnostumaan kirjasta vielä enemmän.

    VastaaPoista
  2. Tämän arvion jälkeen pitää siis perehtyä Hannu Raittilaan :-)
    *tykkää kääntyvistä asetelmista* Mistä kannattaisi aloittaa?

    VastaaPoista
  3. Mulla on ollut tämä tarkoituksella lukematta, koska kirja on tullut niin paljon blogeissa vastaan. Luen sen sitten omassa rauhassa joskus. :) Se pitää kyllä ehdottomasti lukea, sillä fantasiavastaisena lukijanakin olen pitänyt todella paljon Jääskeläisen aiemmista teoksista, etenkin kirjasta Lumikko ja yhdeksän muuta. Suosittelen sitä ehdottomasti! Minun mielestäni Jääskeläinen käyttää itse tyylistään nimeä "reaalifantasia", joka ainakin kuvaisikin sitä hyvin.

    VastaaPoista
  4. Zephyr, ei muuta kuin härkää sarvista vaan. Tämä on tosiaan aika nopealukuinen kirja vaikka sivuja on lähes 400.

    Booksy, aloita vaikka Pamisoksen purkauksesta. Siitä on täälläkin arvio :) Pamisoksen purkaus on noista se "jääskeläismäisin".

    Jenni, kyllä tää huolestuttavasti näyttää siltä että Lumikko ja yhdeksän muuta on myös luettava!

    VastaaPoista
  5. Kun luin arvosteluasi tästä, tuli sellainen olo kuin olisin lukenut Jääskeläisen kirjaa uudelleen tunnetasolla. Niin hyvin osasit palauttaa saman ihmetyksen ja ihastuksen ristiaallokon mitä itse koin tätä lukiessani. Ihmeellinen kirja - ihmeellinen kotimaiseksi, mutta erinomainen ylipäätään.

    Reaalifantasia kuvaa varmasti hyvin Jääskeläisen tyyliä, mutta kyllä vanha kunnon maaginen realismikin siihen sopii.

    Minä ostin Harjukaupungin salakäytävät itselleni kesken pahimpien tätä kirjaa koskevien "blogisavujen". Odotin kuitenkin reilun kuukauden ja luin siinä välissä Lumikon ja yhdeksän muuta. Se kannattaa ehdottmasti lukea.

    Ja niin jäin haluamaan lisää Jääskeläisen kirjoja, että tilasin nettikirjakaupasta Taivaalta pudonneen eläintarhan. Sitä odotellessa...

    VastaaPoista
  6. Minuakin hämäsi, ettei kirja edustanut puhdasta realismia tai fantasiaa, vaan jotain siltä väliltä. Mutta tyhmäähän sen oli antaa häiritä lukukokemusta...

    VastaaPoista
  7. Tuo luokittelun tarve on tosiaan jännä. Ja siitä pitäisi toisinaan osata päästää irti. Entäs sitten jos kirja ei osukaan kunnolla luokkaan X? Pääasia, että kirjan parissa viihtyy :D

    VastaaPoista
  8. Olipas ihanaa palata kirjan maagisiin, surrealistisiinkin tunnelmiin joita lukiessani koin, sinun arvostelusi myötä! Kiitos!

    En ikinä ennen ole itse lukenut kirjaa, missä näin taidokkaan sujuvasti olisi hypelty tavallaan tyylilajista toiseen. Toisaalta kirja alkaa hyvin tavallisesti Ollin sekoillessa sateenvarjojen kanssa, mutta yhtäkkiä huomaat olevasi maagisissa salakäytävissä ja unissa ja....upeaa, sanon minä.

    Oman vahvan aspektin minulla toi se, että Jyväskylä on ollut nyt 10 vuotta kotikaupunkini ja monet kirjassa mainituista paikoista ovat minulle rakkaita paikkoja.

    VastaaPoista
  9. Upeaa tämä todellakin oli tuossa tyylivaihtelumielessäkin. Ja vaikka paljon luenkin, niin harva näin paksu kirja saa pidettyä minua otteessaan niin että sen lukee yhdeltä istumalta. Tätä ennen siihen pystyi vain Kari Hotakainen kirjallaan Ihmisen osa.

    VastaaPoista
  10. Linkitin sinut nyt tästä omaan arvosteluuni! Tämän hurmaavan kirjan ovat lukeneet monet, monet...

    VastaaPoista