20. helmikuuta 2011

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan (1940)

Master i Margarita
Suomennos: Ulla-Liisa Heino
Käännösvuosi: 1969
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 478 (pokkari)
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: oma ostos

Saatana saapuu Moskovaan on venäläisen kirjallisuuden sapekkaimpia satiireita. Mustan komiikan mestariteoksessa Pimeyden Ruhtinaan vierailu 1930-luvun Moskovassa rinnastuu vaikeuksiin joutuneen neuvostokirjailijan ja hänen rakastettunsa lyyriseen rakkaustarinaan sekä Pontius Pilatuksen ja Jeesuksen välienselvittelyyn kahdentuhannen vuoden takaisessa Jerusalemissa. Romaanin riehakas fantasia ja salakavala huumori ovat edelleen vertaansa vailla.
Varhaisella tuotannollaan hyväksyntää kerännyt, mutta sen jälkeen Stalinin paitsioon joutunut Mihail Bulgakov (1891-1940) aloitti pääteoksensa kirjoittamisen 1928 ja viimeisteli sitä kuolemaansa saakka. Romaani julkaistiin Neuvostoliitossa ensimmäisen kerran osin lyhenneltynä jatkokertomuksena, mutta sensuroimattomana se sai päivänvalon vasta 1973.

Oma arvio:
Tällä kirjalla avaan Klassikkohaasteen ja tartuin tähän muutenkin yhden kurssin myötä. Tämä on odottanut lukuvuoroaan kauemminkin, sillä teos alkoi kiinnostaa erityisesti sen jälkeen, kun kävin katsomassa Ryhmäteatterin sovituksen tästä syksyllä 2007.

Tiesin jo etukäteen, että humoristisesta ja velmusta teoksesta on kyse. Silti ennakko-odotukseni olivat hiukan nahkeammat. Venäläisen kirjallisuudenhan "kuuluu" olla raskasta, melankolista ja moralististakin. Tämän suhteen Saatana saapuu Moskovaan yllätti erittäin positiivisesti. Mikään noista määreistä ei nimittäin sovi tähän kirjaan. Minusta tuntuu, että Bulgakov on virnistellyt ja hykerrellyt itsekseen koko teoksen kirjoittamisen ajan, ja se näkyy tekstissäkin.

Teksti on suorastaan lennokasta vaikka siinä paikoin pohditaankin hyvin filosofisia kysymyksiä. Onko Saatanaa olemassa? Ovatko kaikki ihmiset hyviä, kuten Ha-Notsri väittää? Mikä on kohtaloa ja mikä ei?
Erityisesti pidin siitä, että Bulgakov on nimennyt luvut! Tämä ihastuttava tapa tuntuu olevan kovin harvinaista ja minusta se antaa yksittäiselle luvullekin oman tärkeän asemansa. Luvun nimet eivät paljastaneet mitä on tulossa tai sitten ne ainakin hämäsivät tehokkaasti.

Tapahtumat etenivät vauhdilla eikä minulle lukijana tullut missään vaiheessa sellaista tunnetta, että tarina junnaa paikallaan. Sekä 1930-luvun Moskovan tapahtumat että muinaisen Jerusalemin tapahtumat nivoutuivat todella hienosti yhteen. Aistin, että ne kävivät myös jonkinlaista vuoropuhelua keskenään, mutta ihan täysin en ymmärtänyt että miten. Ymmärsin, että Jerusalemissa oli valalla hyvyys vaikka Ha-Notsri päätyikin ristille, ja Moskovassa taas vallalla oli pahuus professori Wolandin tanssiaisten muodossa.

Olen aina kuvitellut, etten oikein ole maagisen realismin ystävä. Luettuani Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät, kuvitelmani horjahti. Saatana saapuu Moskovaan taisi kumota sen ihan kokonaan. Ja sen seurauksena Johanna Sinisalon kirjat kipittivät lukulistallani roimia harppauksia eteenpäin. Tällaista on saatava lisää!
Tämän teoksen maaginen realismi oli todellakin riemukkaan hauskaa ja kujeilevaa. Erityisen paljon nautin Margaritan huimasta lennosta yli Moskovan. Margaritan hahmo oli muutenkin minulle hyvin mieleinen. Hän oli jollakin tapaa niin aito! Slaavilaisen voimakas tunteissaan, hiukan pelästynyt tanssiaisten kuningattarena ja noitamaisen häijy lennollaan. Mahtavan moniulotteinen hahmo.

On jokseenkin hämmentävää, että pystyin nauttimaan tästä kirjasta vaikka enimmäkseen tunsin olevani hiukan pihalla. En saanut oikein tulkittua sitä, mikä oli tämän kirjan sanoma tai tarkoitus. Oliko sellaisia edes?
Siitä huolimatta rohkaisen kyllä tarttumaan tähän klassikkoon! Tästä on myös arvion tehnyt Salla. Lukaiskaapa sekin!

13 kommenttia:

  1. Haa, joku muukin aloittaa klasikko-haasteensa tällä teoksella! Olen itse lukenut nyt hieman reilu 100 sivua ja olen totaalisen koukussa. Ja tosiaan ainakin tällä hetkellä on samanlainen tunne kuin sinulla, tolkkua ei oikein tunnu saavan. Mutta tosiaan kummasti se ei siltikään lukukokemusta yhtään häiritse.

    VastaaPoista
  2. Saatana saapuu Moskovaan on kyllä aivan huippu! Muistelen, että kun aikoinani tein blogiin kaikkien aikojen top-10- listan, pääsi tämä mukaan. Tai jos muistan väärin, laittaisin sen ainakin nyt sinne. Bulgakovin luoma maailma on niin kovin hämmentävä ja maaginen, paheellinenkin ja sitten kun kaikki vielä tapahtuu supermaallisessa Moskovassa. Ja Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen keskustelut, ah!

    Ensimmäisen kosketuksen sain tähän teokseen kuuntelemalla Ylen tekemän kuunnelman. Kuuntelin sitä eräänä nykyisen kaltaisena paukkupakkastalvena mp3-soittimesta kun kävelin paleltumispisteessä pimeällä jäätä myöten luennoille ja takaisin. Aivan unohtumaton elämys! Suosittelen siis myös kuunnelmaversiota!

    VastaaPoista
  3. Riina, en voinut tosiaan edes kuvitella, että kirja, josta ei tajua mitään, pitää silti otteessaan. Älytöntä :D

    Amma, kuulostaapa huisan ihanalta kokemukselta! Maagisen realistiselta suorastaan :)

    VastaaPoista
  4. Saatana saapuu Moskovaan on kirja, jonka sain lahjaksi ystävältäni muutama vuosi sitten, mutta joka on jostain syystä koko ajan jäänyt kirjahyllyyni odottamaan. Viimeistään sinun arvostelusi luettuani olisi minunkin hyvä tarttua siihen. Voisikohan tämä olla sopivaa lukemista pääsiäislomalle?

    Maaginen realismi on minun lajini lukijana, tai ainakin yksi niistä. :) Ihastuin genreen Sadan vuoden yksinäisyyden myötä, myyttinen Macondo ei ole jättänyt rauhaan.

    VastaaPoista
  5. Kiitos tästä! Kirja odottaa hyllyssäni, mutta jostain syystä olen ennakkoluuloisesti kuvitellut sitä raskaaksi ja ikäväksi... Ehkä nyt uskallan kokeilla :)

    VastaaPoista
  6. Mulla Saatana saapuu Moskovaan on pysynyt listalla 'en koskaan saa luettua loppuun'. Jostain syystä en vain pääse kärryille siitä kirjasta millään. Olen siis aloittanut teoksen monta kertaa...

    VastaaPoista
  7. Tää on tosiaan sellainen kirja jota on hyvin vaikea selittää tyhjentävästi. Jotain hämmentävää ja mysteeristä siinä on - kuitenkin samaan aikaan tarina kulkee kuin juna ja on täynnä koomisia ja värikkäitä käänteitä.

    VastaaPoista
  8. Lumiomena, ehdottomasti pääsiäislomalukemistoon, rakastuin ideaasi heti!

    VastaaPoista
  9. Lumiomena ja Luru; nyt vaan kirja käteen! Ei suorituspaineita, mutta odotan jo bloggaustanne! ;)

    Mari A., toisinaan kirja vaan ei iske. Ei vaikka päällään lukisi ja hokisi taikamantraa.

    Salla, se mua tosiaan tässä ällistytti. Että miten sitä vaan pysyikin kumminkin mukana vaikka toisaalta oli ihan pihalla. Normaalisti tällaiset kirjat päätyy hylkylistalle varsin nopsaan, mutta ei tämä.

    VastaaPoista
  10. Mulla on tää kesken samaa haastetta varten, aika sattuma. Mä kuvailisin kirjaa oudoksi enkä suosittelisi sitä luettavaksi. Niin ne kirjamaut vaihtelee....

    VastaaPoista
  11. Vaihtelevat kirjamaut ovat kirjamaailmankin suola! Mutta tämä on kyllä outoutensa vuoksi varsin haastava kirja.

    VastaaPoista
  12. Mikä mielestäsi on kirjan sanoma? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ehdottomasti sellainen teos, että se täytyy selvittää itse ;)

      Poista