7. helmikuuta 2011

Kirjastokulttuurin murros

Piipahdin tänään pitkästä aikaa kirjastossa. Lähikirjastossani, joka on kaupunginkirjasto. Tajusin, etten ole varmaan kymmeneen vuoteen käynyt kaupunginkirjastossa. Minulla oli kotoa poismuuttaessani kausi, etten paljoa lukenut. Sitten taas ostin kirjoja, kävin yliopiston kirjastossa ja olin pari vuotta kirjakaupassa töissä (jossa on omat etunsa - ja haittansa - näin kirjahamsterille).

Nyt kun olen taas päätoiminen opiskelija, niin jo kustannussyistä käännyn ensisijaisesti kirjastoon
Ohjeistin 6-vuotiasta poikaanikin etukäteen kirjaston säännöistä; ollaan mahdollisimman hiljaa, äitikin laittaa kännykän äänettömälle, puhua saa hissukseen ja käyttäydytään asiallisesti ja rauhallisesti.
Ja tänään, tavallisena maanantai-iltapäivänä, kiertelin lähikirjastossani suu auki.

Kirjastoa on joskus kuvattu kansakunnan olohuoneeksi ja nyt se todella oli sitä. Sekoitus nuorisotaloa, kahvilaa ja olohuonetta. Avointa tilaa oli paljon. Paljon tietokoneita. Pari jättikokoista valkokangasta, joista toisella pyöri joku jalkapallo-ottelu. Paljon isoon ääneen hölöttäviä nuorisolaumoja. Jonkinlainen hippaleikkikin näytti olevan menossa. Pelihuoneen ovella kävi kova kuhina. Kaverukset Facebookkailivat keskenään viereisillä koneilla sille ääneen naureskellen.
Poikani katsoi minua kulmat kurtussa. Sinä huijasit!


Löytyi sieltä sitten niitä kirjojakin. En minä sillä. Sain varaamani kirjat ja poikakin löysi itselleen mieleistä.
Olen kuitenkin yhä hämmentynyt. Olen kaiketi ollut ihan pumpulissa tämän asian suhteen ja tunnen itseni vanhaksi tiukkapipotädiksi, vaikken ole varma ovatko perusteluni ihan kestävät vai olenko vain kehityksen kärryiltä pudonnut kirjastopuritaani.

On tietysti iloinen asia, että nuorilla on edes joku paikka missä olla ja viihtyä. Nuorisotaloja on lakkautettu kiivasta tahtia enkä ole siitä lainkaan hyvilläni. Ehkä kuitenkin mieluummin kirjastossa kuin kaduilla...

Kirjastonkin tietysti pitää kulkea kehityksen mukana. Vai pitääkö? Onko kirjaston tarkoituksena olla olohuone vaiko tiedonvälityksen mekka? Sulkevatko nämä muka pois toisensa? Onko kirjastovirkailija enemmän nuoriso-ohjaaja kuin kirjastovirkailija?


Jäin pohtimaan, että mikä minua oikein ärsytti. Saanhan minä kotona olla hiljaisuudessa, jos sitä kaipaan. Eikä tuo meteli häirinnyt kirjojen etsimistä. En jäänyt tosin kirjastoon opiskelemaan vaan kävin vain hakemassa lainaan muutamia kirjoja ja viihdyin alle puoli tuntia. Joten senkö takia muka kaikkien muiden pitäisi olla hiljaa?
Ehkä ajatukseni taustalla on vain muutoksen äkillisyys omalla kohdallani. Lisäksi mietin sitä, että miksei edes yksi julkinen (ja uskonnoton) taho voisi olla hiljaisuuden ja rauhan paikka. Kaupoissa ja kaduilla on jatkuvasti meteliä, joten miksi edes kirjasto ei voisi olla hiljainen paikka? Mitä palvelee se jalkapallo-ottelu? Tai ne tietokoneet, joita tiedonhaun sijaan käytetäänkin Facebookkailuun ja muuhun päättömään surffailuun? Tai pelihuone, jossa on konsolit sun muut?


Mitä te muut ajattelette? Millainen teidän kirjastonne on? Eksyinkö nyt vain ihan outoon kirjastoon, joka on poikkeus lajissaan?

16 kommenttia:

  1. Hauskaa että joku vielä kaipaa vanhaa hiljaista kirjastoa.

    Olen itse kirjastossa töissä ja jo jonkin verran tottunut tähän uuteen konseptiin, mutta aina silloin tällöin epäilyttää. Yrittääkö kirjasto nyt kilpailla nuorisotyön, kirjakauppojen ja ohjelmatoimistojen kanssa ja mahtavatko resurssit riittää?

    Jos olisi sittenkin pitänyt tyytyä säilyttämään vanhoja kirjoja ja rauhallinen ympäristö, noista molemmista alkaa kohta olla pulaa.

    VastaaPoista
  2. Luulen tietäväni kirjaston, jonne eksyit. Jos kyse on isosta E:stä, on se eräänlainen mallikirjasto, jonne muualta Suomesta ja ulkomailta tulevat vierailijat kuskataan. Tavallaan on hienoa, että kirjasto on paikka, jonne kuka vain voi tasa-arvoisesti mennä hakemaan tietoa, olemaan jne. ilman, että siitä täytyy maksaa.

    Muistan myös (opiskelin informaatiotutkimusta äitiyslomallani jokunen vuosi sitten, siitä ja vähän muualtakin nämä tiedot / mielenkiinto), että tuonne E-kirjastoon haettiin aikanaan virkailijoita, joilla oli kokemusta myös nuorisotyöstä.

    Toisaalta itse toivon, että kirjasto olisi edelleen olla paikka, jossa _saa_ olla hiljaa. Jossa on kirjoja ja voi tehdä iloisia löytöjä, eräänlaisia herätelainoja. Jos kirjat raivataan kaiken muun tieltä, ollaan vähän hukassa.

    Ja tärkeää olisi, että kirjastopäättäjät muistaisivat sen, että kirjasto on lakisääteinen peruspalvelu, jonka tehtävänä on taata kaikkien kansalaisten sivistykselliset perusoikeudet. Ovatko ne oikeudet pelaamista?

    VastaaPoista
  3. Apua, olisit voinut puhua "meidän" kirjastosta. Sinne ei voi hyvällä tahdollakaan eksyä iltapäivällä, sillä se on täynnä mekastavia koululaisia. Kirjasto on ollut remontissa ja on aivan upean näköinen tällä hetkellä, mutta siitä on vaikea nauttia siinä mekkalassa. Kirjastosedät ja -tädit joutuvat jatkuvasti paimentamaan häiriköitä. Rasittavaa.

    VastaaPoista
  4. Erja, kyllä minä tosiaan kaipaan sitä hiljaista kirjastoa. Sitä, joka on täynnä niitä hyllyjä ja vain kirjoja (sekä hiukan cd-levyjä ja harvinaisempia elokuvia).
    Odotinkin innolla myös kirjastossa työskentelevän näkökulmaa! Ei tietysti ole ihme, että kirjastojen resurssit ovat tiukilla, jos toimiala levittäytyy noin laajalle.

    lumiomena, taisit osua oikeaan kirjastoon ;) Ja sen työntekijätkin tosiaan tuntuvat vaikuttavan nuoriso-ohjaajilta. Ei siis sillä, etteikö he voisi olla myös ammattitaitoisia kirjastovirkailijoita! Mutta siis he ovat nuoria ja jotenkin pukeutumiseltaan (tämähän ei tietysti vaikuta ammattitaitoon ja osaamiseen) ja olemukseltaankin teinihenkisiä - eikä aina niin hyvässä näin asiakaspalvelunäkökulmasta...
    Ja tuntuu tosiaan siltä, että nyt paikka koittaa vain olla trendikäs moneen suuntaan ja se perustehtävä häviää sinne jonnekin.

    Hanna, liekö tosiaan ajoituksenikin ollut pahin mahdollinen; arki-iltapäivä. Tämänkin kirjaston puitteet ovat komeat, mutta sisällä on enemmän torihenkeä kuin kirjastohenkeä.

    Tai ehkä kontrasti hyppäsi silmille siksi, että yliopiston kirjasto on taas hyvin tiukasti perinteisempää mallia noudattava. Hyvä ettei taskussa värisevä kännykkäkin saa jo kiukkuista mulkaisua :D Ja mies taas kertoi, että yliopiston kirjastossa oli suorastaan noloa kopsutella bootsit jalassa menemään... ;)

    VastaaPoista
  5. Minun vakkarikirjastot on nykyään Rikhardinkadun kirjasto ja Vallilan kirjasto. Ja molemmat ovat kyllä rauhallisia, hiljaisia ja perinteisiä. Suosittelen!

    VastaaPoista
  6. Meidän kirjasto täällä maalla on varsin hiljainen ja kiltti. Joissain suhteissa se on kyllä vähän liiankin perinteinen - hyllystä löytyy vieläkin äänikirjoja kasetteina (!). Aikuisille ei ole sarjakuvia, Asterixit ja Tintit löytyvät lastenosastolta sentään.

    Mutta ilmapiiri on loistavan rauhallinen; jos kännykkä soi, siihen vastataan hyvin hiljaa ja vähän punaisena. Ja henkilökunta ei tosiaan ole mitään nuorisotyöntekijöitä sanan missään merkityksessä, mutta äärimmäisen avuliaita ja ystävällisiä. Erikoiskirjastot ovat oma lajinsa, mutta toivon totisesti, ettei perinteinen, hiljainen kirjasto ole uhanalainen laji :-)

    VastaaPoista
  7. Hmm, taidan tietää mitä kirjastoa tarkoitat, ja tietääkseni kirjastohenkilökunta siellä on myös kouluttautunut tai kouluttautumassa nuoriso-ohjaajiksi. Jos olen osunut oikeaan, se on myös keskittynyt enemmän juuri palvelemaan lapsia ja nuoria!

    Minä opiskelen viimeistä vuotta kirjastoalaa ja oikeastaan tykkään siitä, että kirjastot eivät ole enää sellaisia hyshys-paikkoja. Minusta ainakin on mukava, että ympärillä on elämisen ääniä.

    Kirjastossa, jossa olin viimeksi töissä, nuorten osasto ja aikuisten osasto olivat sen verran etäällä toisistaan, että vaikka nuorten osastolla oli täysi meno päällä, niin aikuisten osastolla oli silti varsin rauhallista. Toki se välillä on rasittavaa, että siellä on hälinää ja melskettä, mutta usein ne työntekijät, jotka ovat nuorten osastolla, osaavat varautua siihen ja tykkäävät luonnollisesti työskennellä lasten ja nuorten kanssa. Itse kuulun vähän tuohon kastiin eikä mua haitannut, vaikka joskus se koko tila oli täynnä melskaavia kakaroita :D Kirjastoalalle hakeutuvatkaan eivät ole niitä vetäytyviä hissukoita, vaan sieltä löytyy kyllä melko ulospäinsuuntautuvia persooniakin (tosin uskon, että niitä on löytynyt ennenkin ;)).

    Toki kirjasto on alkanut vallata alaa hieman muilta aloilta. Se hyshys-meininki, jossa on kyllä omat puolensa, ei tunnu oikein huokuttelevan nuoria kirjastoon. Nuoret ovat kuitenkin tulevaisuuden kirjaston käyttäjiä ja kirjastojen on tärkeä pysyä ajassa mukana ja saada kävijöitä, jotta kirjastot eivät kävijöiden myötä häviä kokonaan. Kirjastot ovat muutenkin muutoksen kynnyksellä, kun sähkökirjatkin tekevät tuloaan, mutta se hyppääkin sitten jo ihan toiseen aiheeseen!

    Tässä jotain sekavaa pohdintaa tulevalta ammattilaiselta :D

    VastaaPoista
  8. Minusta sellainen ehdottoman hiljainen kirjasto on ilmapiiriltään lähinnä painostava, mikä ei sovi yhteen kunnankirjaston kanssa. Lukurauha on asia erikseen, mutta sen pitäisi kuulua lukusaliin eikä hyllyjen sekaan. En tosiaan ymmärrä, miksi hiljaisuuden pitäisi olla niin hallitsevaa, että minä kuulen jos joku kuiskuttaa kaverilleen jotain salin toisella puolella.

    Ei tarvitse meluta ja kailottaa, vaan olla ihan tavallisesti.

    VastaaPoista
  9. Kirjasto ja jalkapallo-ottelu kuulostaa kyllä aika oudolta yhdistelmältä!

    Itse asioin Seinäjoen kaupunginkirjaston eri toimipisteissä - jollainen tuosta kotipaikkakunnan kirjastostakin tuli kuntaliitoksen myötä - ja niiden tunnelmaan olen ainakin oikein tyytyväinen: kaikki ovat perinteisiä kirjastoja mutta sen verran rennolla tunnelmalla, että uskaltaa kyllä ääneen puhua tms. :) Siinä koulujen loppumisen aikaan saattaa olla meteliä kun nuoriso valtaa tietokoneet, mutta muuten on juuri sopivan rauhallista.

    Kaupungille rakennetaan juuri uutta isoa pääkirjastoa, saas nähdä mitä uutuuksia sinne sitten keksitään...

    VastaaPoista
  10. Ihanan paljon kommentteja! Tämä on selvästi meille tärkeä asia :) Syystäkin toki.

    Salla, ehkä pitäisi käydä ihan huvikseen noissa. Eivät varsinaisesti ole lähikirjastojani, mutta pk-seudun Helmet -systeemi on kerrassaan loistava, että se joustaa lainaamis- ja palautuskirjastojen suhteen.

    Booksy, erikoiskirjastot minäkin toki ymmärrän. Ja pointtina olikin (keskustelun herättämisen lisäksi) kuulostella, että onko lähikirjastoni erikoiskirjasto vai onko tämä laajeneva ilmiö.

    Jossulle erityiskiitos pitkästä ja ajatuksia antavasta kommentista! Jäin pohtimaan sitä, että millä tapaa perinteisyyden ja nykyisyyden voisi yhdistää. Ainakin tässä kirjastossa meteli kaikui läpi koko tilan. Ehkä joku rakennustekninen juttu olisi parempi ratkaisu? Olisi tavallaan se kirja- ja lukupuoli, jossa olisi hiljaisempaa. Ja sitten se "olohuone", jossa sen metelin tason kanssa ei ole niin nökönuukaa.

    Jori, ei ääripäästä toiseen olekaan ratkaisu. Yliopiston kirjastossa se ankara hyshys on minusta ok, mutta kunnallisella puolella se on jo vähän liioittelua. Mutta nyt tämä kokemukseni jalkapalloscreeneineen tuntui olevan taas ihan toisesta ääripäästä.

    Satu, kerro sitten ihmeessä, mitä uutuuksia sinne uuteen kaupunginkirjastoonne keksitään :)

    VastaaPoista
  11. Repesin tuolle jalkapallo-ottelujutulle:)

    Mun mielestä kirjastossa pitää olla rauhallista, ei mitään hyshys-meininkiä, mutta kumminkin pitää muistaa että ihmiset haluaa jonkinlaista lukurauhaa jolloin esim. kovaääniset kännykkäkeskustelut ja hippaleikit kannattaa siirtää sinne ulkotiloihin. Mulla ei ole mitään nuorisoa vastaan, mutta kyllähän se hölmöltä kuulostaa, että kirjastovirkailijat saa toimia nuoriso-ohjaajina. Itse suosin kirjastokäynneissä perjantai-iltoja ja lauantaiaamupäiviä: kirjastossa on ihanan rauhallista ja silloin tekee yleensä ne parhaimmat löydöt, kun hyllyt pullistelevat viikon aikana palautettuja kirjoja.

    Jalkapallosta ja nettisurffailusta tuli mieleeni, kun luin jostain että kirjastoilla olisi painetta tarjota lainattavaksi muutakin kuin kirjoja ja leffoja, kuten urheiluvälineitä ja pelejä, ja usein tulee myös toiveita lelulainaamosta(?!!). Mun mielestä tässä mennään jo vähän yli. Kun määrärahat on tiukoilla niin täytyisi yrittää pitää kiinni peruspalveluista (erit. kirjat, myös joissain määrin dvd:t ja cd:t). Valitettavasti trendi näyttää nyt olevan se (joku sen vissiin jo mainitsi?!) että kaikkia täytyy miellyttää.

    Nimim. Intohimoinen kirjastonkäyttäjä jo 20 vuotta;)

    VastaaPoista
  12. Susa P., kaikkia tosiaan täytyy kai miellyttää. Ja siitä tulikin mieleeni...

    Kyseessä on siis Espoon kaupungin Entresse-kirjasto. Sehän pääsi taannoin otsikoihin, kun Entresse-ostoskeskuksen kuntosalille tuli rukouskielto (ex-vakiasiakkaana sanoisin, että ihan syystä!) ja niinpä kirjasto päätti tarjota rukoustilan. Joskin vain Ramadanin ajaksi.
    Minusta raja ylitettiin jo siinä. Kannatan kyllä uskonvapautta (ja uskonnottoman vapautta..) kaikille, mutta kyllä jokaisen tulisi sopeuttaa uskon harjoittamisensa vallitsevan yhteiskunnan (so. Suomen) normeihin. Minusta kirjasto ei ole paikka, missä tulisi pitää mitään erityisiä rukoushetkiä. Toki jokainen itsekseen ja ajatuksissaan voi rukoilla vaikkapa bussissa ilman että kukaan muu edes tajuaa mitä toinen tekee. Mutta jokainen käsittänee eron rukoustilan/-hetken järjestämisen ja yksityisen uskonnonharjoittamisen välillä.

    Mutta en kyllä kannata mitään lelulainaamoakaan! Jestas! Joku roti! Mihin kaikkeen kirjaston pitäisikään venyä?

    VastaaPoista
  13. Mielestäni on kiva, että on olemassa erilaisia kirjastoja. Ei nuoriso ole niitä kaikkia vallannut! ;-)

    Jotenkin minua surettaa aina kauheasti kun nuorisoa ollaan ajamassa pois milloin mistäkin. Kaupoissa ei voi notkua ilman rahaa, baareihin (ja moniin kahviloihinkaan) ei alaikäisenä pääse ja nuoritaloja ajetaan alas. Pitäisikö nuorten sitten ollaan vaan ulkona pakkasessa? Mielestäni on hienoa, että jotkut kirjastot ottavat nuoret huomaansa ja "paimentavat" vähäsen. Eri teini-ikä ole mikään sairaus, mutta ei se kaikille helppoakaan ole. Kun omaakin nuoruuttani muistelen oli se sellaista myllerrystä, ettei silloin yksinkertaisesti voinut olla koko aikaa hiljaa ja sivistyneesti. Mielelläni minä näen kasvavat nuoret kirjastossa, se on ainakin turvallinen (ja sivistäväkin ;-) paikka.

    Kyllä pääkaupunkiseudulta löytyy yhä niitä hiljaisiakin kirjastoja. Eikö ole ihan ok, että kirjastojakin painotetaan eri asikkaiden tarpeiden mukaan?

    Oli muuten hauskaa löytää blogisi! Luulin, että luen jo melkein kaikkia suomalaisia kirjablogeja, mutta tämä sinun on jäänyt ihan pimentoon! Hyvä, että nyt löytyi!

    VastaaPoista
  14. Kiva kun löysit tänne, Reeta Karoliina!

    Jos (ja kun) on käynyt ilmi, että Entresse on (ainakin toistaiseksi) lajinsa poikkeusyksilö, niin en toki jurputa aiheesta. Lähinnä siis huoli oli siinä, jos kaikki kirjastot äityvät samanlaisiksi.

    Ja soisin toki nuorisolle oman paikan ja suren nuorisotalojen jatkuvia lakkautuksia. Nuoruus on kivuliasta aikaa, mutta se ei oikeuta esim. käytöstapojen puutteeseen. Entressessä ei kyse ollut siitä (sillä ko. käytös oli siis ihan sallittua siellä), mutta kyllä se välillä pistää korvaan pahasti. Olin pari vuotta yläkoulussa äikänopen hommissa ja tiedän, että niitä fiksuja ja hyvinkäyttäytyviä nuoria on hyvinkin paljon - kasvukivuista huolimatta.

    VastaaPoista
  15. Rikhardinkadun ja Vallilan kirjaston hiljaisuuteen lienee syynä se, ettei kantakaupungissa asu niin paljon kouluikäisiä. Ja lisäksi heillä on muitakin hengailumestoja.

    Minä annan nuorten ihan mielellään pyöriä kirjastossa ja pitää ääntä, mutta on se pakko myöntää, että välillä nyppii, kun nykyisessä tiloiltaan hurmaavassa pienessä lähikirjastossa (Nöykkiön kirjasto Espoossa) joutuu kuuntelemaan nuorten hillitöntä kiroilua jne., kun he istuvat siellä tietokoneilla kaveriporukoissaan. Ne ovat lasten- ja nuortenosastolla, jossa usein etsin lapsilleni kirjoja. Sitten taas esim. Ison Omenan kirjasto on niin laaja, että siellä on mielestäni hyvin tilaa erilaisille ihmisille ja toiminnoille. Nöykkiössäkin on heti hiljaisempaa, kun vain siirtyy aikuisten osastolle.

    Ja vaikken halua alkaa puhua politiikkaa kirjablogeissa, niin nuoriakin enemmän helpottaisin mielelläni maahanmuuttajien vaikeaa asemaa ja soisin heille tilaa kaupungeissamme, vaikken järjestäytyneitä uskontoja kannatakaan.

    Karoliina

    VastaaPoista
  16. Ehkä sitä ärsytystä nuoria kohtaan tosiaan pahentaa se kielenkäyttö. Tuskin itsekään olin mikään erityisen hienostunut puhuja teininä, mutta jollain tapaa tuntuu, että nykyään kiroillaan paljon enemmän. Ja se juttujen tasokin (sen minkä väkisinkin kuuli) oli aika alatyylistä.
    Ja tosiaan Entressessäkin se v-sanan taaja viljely kuului oikein "kivasti" siihen lastenosastolle.
    Ärsyttiköhän siis sisältö enemmän kuin ääni?

    Kirjaston toiminnoista heräisi varmasti laajempikin keskustelu. Mihin raja vedetään? Kun toiminnot harvoin ovat ilmaisia järjestää, niin se on pois jostakin muusta kirjaston toiminnosta - kirjojen ostosta kenties? Haluammeko siis enemmän toimintoja ja vähäisemmän kirjavalikoiman? Tai lisää pienten kirjastojen sulkemisia? Jos kirjastotoimella olisi rahaa rajattomasti, niin ilman muuta sinne voisi pystyttää vaikka mitä! Mutta kun ei ole, niin on tehtävä valintoja.

    VastaaPoista