24. helmikuuta 2011

Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot (2007)


La Ciudad Sin Tiempo
Suomennos: Satu Ekman
Käännösvuosi: 2010
Kustantamo: Bazar
Sivumäärä: 415
Pisteet: 1/5
Mistä minulle: oma ostos

Ajattoman kaupungin varjot on mestarillinen seikkailukertomus, jossa perinteinen hyvän ja pahan välinen taistelu esitetään uudessa valossa. Teos on myös ainutlaatuinen kuvaus Barcelonan historiasta - siinä ovat läsnä ne ihmiset, joiden tarinoita ei yleensä kerrota historiateoksissa: prostituoidut, helppoheikit ja hämärämiehet. Tunnettujen historiallisten faktojen ja tapahtumapaikkojen lomasta löytyy salatti, taianomainen varjojen Barcelona.

Oma arvio:
Pahoittelen meteliä! Se on vain hampaideni kirskauttelua silkasta pettymyksestä. Keskiaikainen vampyyrikertomus mielenkiintoiseen kaupunkimiljööseen sijoitettuna! Mikä upea lukukokemus tästä tulisikaan! Karmaiseva, todella karmaiseva pettymys.
Opin tästä sen, että lue blogiarvostelut ennen ostopäätöstä. Olisi pitänyt perehtyä tarkemmin Lumiomenan ja Erjan arvioihin, vaikka he ovatkin asiallisempia ja lempeämpiä teksteissään, mitä minä tulen kohta olemaan.

Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi niin kovin hajanaiseen ja löyhään rakenteeseen. Mitä ihmettä kustannustoimittaja on ajatellut? Marta Vivesin sääriä? Rakenteellisesti tämä vaikutti siltä, että Moriel on saanut kasaan käsikirjoituksen alustavan hahmotelman ja asetellut sitten väliin yksityiskohtaista tietoa Marta Vivesin sääristä ja Barcelonan historiasta. Lopuksi hän on uhrannut kaiken pateettisuutensa muutamalle filosofiselle keskustelulle, jossa väännetään rautalankaa huolella.

Tekstinäyte sivulta 191:
Tapasin hänet muurilla, kun hän raskaudestaan huolimatta puristi kädessään pertuskaa. Seisoin hänen vierellään, koska halusin olla kokemassa tuota hulluuden hetkeä ja tiesin että vain hulluudella tehdään historiaa. Kun näin kranaattien murskaavan muuria, vein hänet yhteen katedraalin torniin, joka tuntui minusta turvallisemmalta paikalta.
Vanha Honorata hälyytti.
Kaukaisen kuninkaan vuoksi kuolevat eivät tienneet kuolevansa vain oman kunniansa vuoksi.
Eva tiesi enemmän.
Eva tiesi kuolevansa, mutta ei kohtunsa vuoksi vaan tyttärensä kohdun vuoksi.
Hän tiesi enemmän kuin minä.

Huomaatteko jatkuvat kappalejaot? Satunnaisena tehokeinona tuollainen toimii, mutta Ajattoman kaupungin varjot -kirjassa tuota on ihan jatkuvasti.

Myös lukujen päättämiset olivat mielestäni outoja. On hyvä idea rytmittää niin, että joka toinen luku on nykyaikaa ja joka toinen historiaa. Se toimii kyllä. Mutta siltikin jokaisessa luvassa pitäisi viedä tarinaa edes jollain tasolla eteenpäin. Luku ei saa olla vain summan mutikassa jaoteltua tekstiä, vaan luvun pitää olla tietynlainen kokonaisuus.

Henkilöhahmoja oli kirjassa paljonkin, mutta kaikki paperisen ohuita ja suorastaan mitättömiä. Päähenkilö Iätön jää kovin etäiseksi ja vaikuttaa lähinnä vain selostajalta. Hänen vampyrisminsa on myös aivan turha. Olisin kuvitellut, että nimenomaan veri ja verenimijyys liittyisi jollakin tapaa juoneen. Mutta Iätön olisi hyvin voinut olla iätön ilman vampyrismiään. Vampyrismillä ei ollut mitään pointtia tässä tarinassa. Asianajaja Marcos Solana jää tosiaan täysin statistin rooliin, kuten Lumiomenakin arviossaan kirjoitti. Ei hänellä ollut oikeastaan muuta virkaa, kuin ihailla Marta Vivesin, apulaisensa, sääriä. Marta Vives, tarinan naishenkilö ja siveä neitsyt, tulee lukijalle tutuksi lähinnä vanhapiika-historioitsijana, jolla on aivan mielettömän upeat sääret. Syväluotaavaa, eikö? Muistinko jo mainita, että tässä kirjassa puhutaan paljon Martan sääristä?

Loput henkilöt ovat lähinnä mitättömiä tyyppejä. Iättömän vastavoima, Toinen, jää hyvin kaukaiseksi ja unohtuu kirjan puolivälin jälkeen täysin. Koska Opus Dei kuulostaa niin jännältä, on se pitänyt mahduttaa kirjaan pari kertaa poliisin muodossa, joka kuuluu Opus Deihin. Poliisi tosin ei anna kuin Martalle vähän tietoa. Opus Dei ei liity asiaan mitenkään. Huoria tässä kirjassa tosiaan piisaa. Kirjan naiskuva on tosiaan varsin kaksijakoinen; on neitsyt-Marta ja loput naiset ovatkin sitten joko piikahuoria tai ihan ammattihuoria. Pari salaperäistä pappiakin piti saada mukaan. Isä Olavidessa on vähän yritystä, mutta suurimmaksi osaksi hänetkin unohdetaan ja kaivetaan esiin lähinnä silloin, kuin juonenkäänne sitä vaatii.

Ainoa hyvä asia tässä on historiallinen tarkkuus. Nippelitietoa Barcelonan historiasta piisaa yllin kyllin. Toisinaan Moriel kyllä unohtaa kertoa lukijalle, että missä vuosisadassa mennään. Iättömän mukana kuljetaan 1400-luvulta nykypäivään saakka, mutta toisinaan ajan hahmottaminen on vaikeaa. Esimerkiksi tuo ylläoleva lainaus jää ajanjaksoltaan epäselväksi. Missä vaiheessa kranaatit keksittiin? Siitä voisi kai päätellä missä mennään.

En voi kuin aidosti hämmästellä sitä, että miten näin tökerösti kirjoitettu kirja on ylipäätään julkaistu. Ymmärrän, että tosinaan kirjasta pitäminen on makukysymys. Mutta tässä oli sen mittaluokan mokailuja, että on vaikea käsittää miten tätä voi pitää "mestarillisena seikkailukertomuksena".

Ugh. Olen avautunut. Nyt helpotti!

15 kommenttia:

  1. Heh, myönnän auliisti, että tästä tykätäkseen ihmisellä täytyy olla jokin vähän pehmeä kohta päässä. Mulla se löytyy, siinä on semmoinen Barcelonan ja melkein koko Espanjan läpi mentävä heikko kohta...eli yleensä ärsyynnyn tulisesti moisesta machoilusta, tätä lukiessa vaan hihittelin.

    VastaaPoista
  2. Koomista... Tuo machoilu multa meni aika pitkälle ohitse. En siis huomannut sitä juuri lainkaan. Ehkä olin niin kiihdyksissäni kaikesta muusta ;)

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että avauduit! Tämä on yksi virkistävimmistä ja suorasanaisimmista arvioista, joita olen lukenut. Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Omassa tästä kirjasta kirjoittamastani arviosta (kiitos linkityksestä) olin tosiaan aika kiltti, liiankin kiltti. Siihen on monia syitä, joista isoin lie se, että tämä oli ensimmäinen kustantajalta blogiani varten saamani kirja enkä oikein tiennyt, kuinka kirjoittaa joutuvanpäiväisyydestä.

    Ainoa hyvä asia kirjassa oli Erjan mainitsema Barcelona. Sitä kuvataan kauniisti, joskin Carlos Ruiz Zafon tekee senkin paremmin Tuulen varjollaan.

    VastaaPoista
  4. Tykkään näistä sinun arvioista kirjoista, joista et ole pitänyt. Niissä on semmoista kirjoittamisen iloa. :D Kirja ei kiinnosta yhtään, mutta arvio sitäkin enemmän.

    VastaaPoista
  5. Tunnustan, minulla jäi tämä kirja kesken. Jätän aina surutta kirjan kesken, jos sen lukeminen tökkii. Tämä olisi aiheensa puolesta kyllä olla vaikka miten huikea ja sitä odotinkin siltä, mutta kun ei. Pettymys oli sitä luokkaa, että kirjan lukeminen loppui jo alkumetreillä.

    Mutta todella mainio arvio, kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
  6. Heh, kiitos avuliaasta arviostasi, nytpä voin pyyhkiä yhden nimen yli lukutoivelistaltani tai ainakin tunkea sen jonnekin sinne kauas pohjalle... :D

    Tätä en siis ole lukenut joten en voi suoraan ko. tapausta moittia, mutta yleisesti ottaen: vielä kummallisempaa kuin tökeröiden kirjojen julkaiseminen on mielestäni se, että ne vaivaudutaan vielä kääntämäänkin! Moinen ajan/rahan/vaivan tuhlaus ottaa joskus hieman päähän kun luen englanniksi jonkin tosi hyvän kirjan jonka suomentamisesta ei ole mitään tietoa...

    VastaaPoista
  7. Lumiomena, minäkin kyllä olisin luultavasti siloitellut sanojani jos olisin saanut tämän kustantajalta arviota varten. En olisi valehdellut pitäväni tästä, mutta olisin ollut ehkä lempeämpi.
    (Tämän jälkeen kukaan ei uskalla tarjota minulle mitään :D)

    Hanna, kiitos :D Mieheni väittää, että hän todellakin kuulee kun olen kiihdyksissäni. Ihmettelee, että näppäimistöni on yhä ehjä. Mitä kiukkuisempi/kiihtyneempi olen, sitä kiivaammin naputan menemään :D

    Kuutar, mä olen onnettoman huono jättämään kirjoja kesken. Nyt yksi olisi jäänyt, mutta kun se on tentittävä romaani, niin pakko lukea loppuun. Pitäisi ymmärtää lopettaa ajoissa, mutta kuitenkin niin, että on antanut kirjalle mahdollisuuden.

    Satu, tämä oli minulla jopa joululahjatoivelistalla! Ja olin niin onnessani löytäessäni tämän edullisesti Kirjatorilta. Sekin ehkä värittää tätä arviotani :D
    Joten älä tosiaan ihmeessä tuhlaa aikaasi tähän.

    Tunnustan minäkin ällistelleeni tämän kääntämistä. Siis käännöksessä sinänsä ei tunnu olevan mitään vikaa, ei kääntäjä voi muuttaa huonoa kirjaa hyväksi. Mutta kun olisi niin paljon hyviä kääntämistään odottavia kirjoja...

    VastaaPoista
  8. Hahaa! Siis mitä, oliko tässä jonkun sääret jotenkin esillä?

    Mä en ole tällaiseen kirjaan mitään huomiota kiinnittänyt, mutta kuvailusi kuulostaa siltä, että olen vastaavaan latteuteen törmännyt uusien historiallisten romaanien parissa liian usein. Tai siis törmäsin silloin, kun vielä jaksoin kokeilla uusia suomennettuja genren edustajia, jossakin vaiheessa taisin väsähtää toistuvien pettymysten vuoksi.

    Siis mähän olisin historiallisten romaanien innokkain lukija, jos hyvää, vetävää ja tasokasta historiallista viihdettä olisi tarjolla. Sellaista mikä on riittävän uskottavaa, räikeimmät anakronismit olisi karsittu. Missä on sopivasti romantiikkaa, mutta ei mitään lässytystä. Missä juonen rakenteluun on nähty vaivaa, ei mitään danbrown-käänteitä.

    No, pitää siis lukea vain vanhoja suosikkeja (Kolme muskettisoturia yms) kun kerran nämä tuoreet tuttavuudet tuntuvat olevan tällaisia töräyksiä.

    VastaaPoista
  9. Klassikot eivät onneksi katoa! Ja jos, Salla tai joku muu, löydätte juurikin hyvän historiallisen romaanin, niin olette velvoitettuja ilmoittamaan asiasta minulle! Kaipaisin niin juuri tuollaista, mitä Sallakin!

    VastaaPoista
  10. Minä lainasin tämän kirjastosta, selasin vähän ja totesin, että ei hemmetti mitä soopaa. Jäi lukematta. Kiva kun en ole ainoa, niin en tunne itseäni jotenkin omituiseksi ;)

    VastaaPoista
  11. Ahmu, ja jos joku väittää meitä omituisiksi, niin eipähän olla ainakaan yksin!

    VastaaPoista
  12. Tämä oli kyllä ihan uskomatonta skeidaa. Bloggasin tästä kirjasta juuri otsikolla "Tylsin vampyyrikirja ikinä". Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että vampirismi on tässä ihan sivujuttu. Kirjan päähenkilö on todellakin aivan käsittämättömän tylsä otus, ja hänestä tehtiin vampyyri vain siksi, että Moriel voisi esitellä Barcelonaa yhden ja saman ihmis.. öh, henkilön silmin pitkältä ajanjaksolta. Sinällään tämä lähestymiskulma on itselleni melko uusi ja innovatiivinen, mutta ilmaisu "vampyyrin väärinkäyttö" hiipi silti mieleeni.

    Kesken meinasi jäädä koko kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin lukemassa arviosi :D

      Mutta joo. Ihan hanurista tää oli...

      Poista
  13. Aivan omituista, että kaikki haukkuvat tätä kirjaa. Itse pidin tästä aivan älyttömän paljon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen :D Silloin kun "kaikki muut" tuntuvat olevan eri mieltä kun itse on, niin olo on todella outo :D

      Poista