14. helmikuuta 2011

Eino Railo: Haamulinna (1925)


Sivumäärä: n. 400
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto

Romanttisesta nimestä huolimatta kyseessä on väitöskirja Englannin kauhuromanttisesta kirjallisuudesta. Tartuin tähän yhden kurssin innoittamana ja luotin opettajaamme, joka tätä teosta esitteli. Älkää antako varhaisen tutkimusajankohdan pelästyttää itseänne! Tämä on edelleen hyvin pätevää tavaraa. Eino Railosta voi lukea lyhyen esittelyn vaikkapa Wikipedian kautta.

Tutkimus on tehty huolella ja taiten. Luvut ovat selkeästi rajatut ja tämä ei tuntunut lainkaan tietokirjamaiselta teokselta. Railo etenee ensin kronologisesti ja lopuksi esittelee kauhuromanttisen kirjallisuuden tyyppihahmot. Oli todella kiinnostavaa lukea, miten kukin kirjailija on aina kehittänyt asiaa eteenpäin! Siinä missä toinen on keskittynyt romantiikkapuoleen maisemia maalaillen, on toinen taas tehnyt julmasta linnanherrasta entistä kiinnostavamman.

Lukujen nimet jo antavat selvän kuvan siitä, mistä on kysymys:

I Haamulinna
Kuvaus varhaishistoriasta aina Horace Walpolesta Ann Radcliffeen vuosina 1764-1826. Haamulinnan miljöön hahmottelua. Lyhyt katsaus myös kauhuromantiikkaa kohtaan heräävään satiiriin.

II Matthew Gregory Lewis (1775-1918)
Elämäkerrallinen katsaus kuuluisan Munkki -teoksen tekijään. Ainoa mielestäni hiukan outo luku. Elämäkerta ei olisi mielestäni ollut tutkimuksen kannalta tarpeellinen, vaikka noin muuten kiinnostava olikin.

III Haamulinnan kuvan myöhemmät kehitysvaiheet
Lewis ja muut hänen jälkeensä tulleet kirjailijat. Teosten ja taustavaikuttajien esittelyä. Shakespearen ja lordi Byronin voimakkaan vaikutuksen esiinnostaminen.

IV Rikollinen munkki
Tyyppihahmon tausta ja kehitys.

V Vaeltava juutalainen ja ikuisesti jatkuvan elämän ongelma
Tyyppihahmon taustaa ja kehitystä.

VI Byronilainen sankari
Synkän sankarin taustat. Lordi Byronin runojen vaikutus.

VII Haamut ja demooniset olennot
Haamujen ja demonien analysointia ja selityksiä. Historiallista taustaa.

VIII Sukurutsaus ja romanttinen erotiikka
Pohdintaa siitä, miksi sukurutsaus on joissakin aihepiirin teoksissa keskeisessä osassa. Tässä luvussa näkyy häivähdys biografisesta kirjallisuudentutkimuksesta, mistä Railo tosin haluaa suurimmaksi osaksi sanoutua irti.

IX Nuori sankari ja sankaritar sekä muita henkilökuvia
"Hyviksien" analysointia. Muita keskeisiä henkilötyyppejä ovat kamarineidot ja hovimestarit.

X Muita aiheita
Kauhuromantiikkaa seuranneita suuntauksia (mm. tieteiskirjallisuus Shelleyn Frankensteinin myötä ja dekkarit). Muita kauhuromanttisessa kirjassa näkyvien teemojen esittelyä; eksotismi, melankolisuus. Narratologian pohdintaa.

XI Jännitys ja kauhu
Jännityksen tunteen luomisen taustoja ja pohdintaa. Suggestion luomisen tutkintaa.

Oli jännittivää huomata niitä tuttuja hahmotyyppejä. Täältäkö ne ovatkin kotoisin? Siksikö Kotiopettajattaren romaanin herra Rochester oli niin vietävän houkutteleva? Tuo synkkä, salaperäinen, tumma hahmo on suoraan näiden synkkien kauhuromanttisten linnanherrojen perillinen! Tästäkö se tumman pahan pojan idea on lähtöisin?

Hupia piisasi myös tutkimuksen kielessä. Aiemmin mainitussa luvussa ollut demooni ei ole kirjoitusvirhe, vaan kuulunee samaan vanhahtavaan kielikastiin indiaanin kanssa. Tutkija oli myös tavallaan enemmän läsnä lukijalle. "En enää tahdo rasittaa lukijaa näillä listauksilla...", "Siirtykäämme seuraavaan aiheeseen..." jne. olivat ihan tyypillisiä sanamuotoja. Tavallaan kovin virkistäviäkin, kun nykyisessä tutkimuskirjallisuudessa tutkija pyrkii huolella häivyttämään itsensä jonnekin taustalle (ainakin siis kirjallisuudentutkimuksessa).

Kirjaa on saatavilla ihan normaaliin tapaan lainaksi ainakin pk-seudun kirjastoissa. Mutta käsitelkää sitä varoen! Ainakin tämä ensipainos oli hyvinkin hauras ja vähän kärsineen oloinenkin jo.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa ihan oikeasti mielenkiintoiselta!

    Tuo sukurutsa-selostus olisi erityisesti mielenkiintoista kurkata. Pohdiskelin asiaa takavuosien teinihitin, Virginia Andrewsin parissa taannoi. Hänen kirjoissaan kun vilisee sukurutsaisia romansseja. Sitä on ihmetelty mistä aihe tulee. Olisikohan tässä tutkimuksessa jotain osviittaa kirjallis-historiallisiin perinteisiin.

    VastaaPoista
  2. Jep. Railio tuntui olevan kirjallisuushistoriallisen selityksen kannalla enemmän kuin kirjailijan omaan elämään vaikuttavien kokemusten kanssa. Sukurutsaahan on paljon esim. kreikkalaisissa jumaltarustoissa ja Raamatussakin. Ja esille nousi jälleen myös Shakespearen vaikutus.

    VastaaPoista