1. helmikuuta 2011

Anton Tšehov: Nainen ja sylikoira (1896-1899)

Suomennos: Ulla-Liisa Heino
Käännösvuosi: 1961
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 206 (pokkari)
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: kirjasto


Anton Tsehov (1860-1904) antoi uuden suunnan koko maailmankirjallisuuden novellitaiteelle. Jo hänen aikalaisensa ymmärsivät, tukivat ja kannustivat häntä. Vuosien mittaan hänen teostensa suosio on vain kasvanut, ja ne ovat tänään yhtä klassisia kuin tuoreita ja eläviäkin.
Kirjan novellit ovat Tsehovin keskeisimpiä ja rakastetuimpia. Elämäni (1896), Nainen ja sylikoira (1899) sekä Rotkossa (1899) ovat suomennettu vuonna 1961.

Oma arvio:
Takakannen diipadaapa ei juurikaan näitä novelleja esittele, joten se jäänee minun tehtäväkseni. Käynpä siis läpi novellin kerrallaan. Pahoittelen Tsehoviin ja muihin mahdollisiin nimiin s:n kohdalle puuttuvan ylämerkin puuttumista. En jaksa pohdiskella miten sen saisi kätevästi näpytettyä mukaan.

Elämäni (1896)
Elämäni on mielestäni enemmän pienoisromaani kuin novelli. Sen tapahtumat ajoittuvat useammalle vuodelle, mutta nimestään huolimatta se ei kata päähenkilö Mihailin koko elämää.
Elämäni pohdiskelee ihmisen asemaa yhteiskunnassa ja sen muuttamista. Tulisiko kunkin pysyä lestissään ja säädyssään? Mihail on pikkukaupungin arkkitehdin poika ja kuuluu aatelissääntöön. Tarinan alkaessa hän saa jälleen potkut työpaikastaan, jossa ei viihdy. Hän haikailee köyhälistön pariin, jossa saisi tehdä ruumiillista työtä. Isä ja sisar eivät tätä tahdo hyväksyä ja Mihailin pantua tuumasta toimeen, myös muut säätyläiset kääntävät hänelle selkänsä.
Selänkäännöstään huolimatta Mihail on kaupungin kiinnostavin henkilö ja hänestä puhutaan jatkuvasti. Tohtori Blagovo väittelee hänen ratkaisustaan. Mihailin katsantokannan mukaan kaikkien pitäisi tehdä ruumiillista työtä. Näin ollen ketään ei riistettäisi ja jokainen tulisi omillaan toimeen. Eräänlaista kommunismia siis. Tohtori Blagovo taas pitää moista järjettömänä. Jos kaikki tekisivät ruumiillista työtä, ei kehitys kehittyisi, koska kenelläkään ei olisi aikaa mm. tutkimustyöhön. Mihail taas ei pidä moista edes tarpeellisena.
Tämä osa oli Elämäni -novellin parasta antia, ja on kiinnostava ja ajankohtainen kysymys vieläkin. Tsehov ei anna vastauksia eikä päästä kumpaakaan väittelijää "voitolle", vaan perustelee asioita kummankin suulla hyvin. Mihail on ehkä aavistuksen naiivi henkilö, mutta se ei syö häntä liialti.
Mihailin tarina jatkuu vielä sivistyksen parissa ja hän päätyy naimisiinkin, mutta liitto ei ole kovin auvoinen. Mihaililla on kuitenkin sinnikäs ihailijatar, mutta hänen ratkaisunsa on pysyä säädyssään ja olla tahraamatta mainettaan. Ehkä Tsehovissa asuu pieni romantikko?

Nainen ja sylikoira (1899)
Tämän novellin vuoksi päädyin lukemaan koko pienoisen kokoelman. Tästä oli puhetta yhdellä kirjallisuuskurssilla, jossa tuotiin esiin myös Tsehovin novelleja kuvaamaan kehitetty käsite 'viipale elämää'. Edellä ollut Elämäni -novelli ei ollut tyyppiesimerkki, mutta Nainen ja sylikoira (sekä Rotkossa johon tulen kohta) on todellakin viipale elämää. Se viipale, jossa nimenomaan tapahtuu jokin ratkaiseva käänne.
Tsehovissa tosiaan taitaa asua pieni romantikko. Nainen ja sylikoira kertoo Gurovin ja Annan salasuhteesta. Suhde on salainen, sillä molemmat ovat tahoillaan naimisissa epätyydyttävissä avioliitoissa. Gurov on jo keski-ikään ehtinyt moskovalainen naistenmies, joka ei ensikertaa ole pettämisasialla. Anna taas on nuori, varsin tuore vaimo ja jollakin tapaa hyvin viaton. Avioliitto lakeijan kanssa ei vastannutkaan odotuksia ja unelmia (yltiöpäisiä sellaisia?), vaan onkin hyvin arkinen ja ikävystyttävä. Jostakin syystä Annan kotikaupunki merkitään vain 'S' -kirjaimella.
Anna ja Gurov kohtaavat Jaltalla, missä kumpikin ovat yksinäisellä lomalla. Annan mukana oleva villakoira toimii heitä yhdistävänä linkkinä ja josta Gurov-naistenmies saa tekosyyn lähestyä Annaa. Gurov kuitenkin rakastuu aidosti.
Tulkitsin tämän tietynlaisena moraalitarinana, jossa paha (avioliiton pettäminen) saa jonkinlaisen palkkansa. Novellin aikana Anna ja Gurov eivät jää kiinni, mutta ovat onnettomia joutuessaan salaamaan suhteensa. Tsehov jättää lopun osin avoimeksi.

Rotkossa (1899)
Rotkossa on näistä kolmesta synkin tarina. Se kertoo nimettömässä kylässä asuvasta kauppiasukko Grigorista, hänen puodistaan, kahdesta miniästään ja pojistaan. Stepan on kuuroksi jäänyt ja hiukan yksinkertaiselta vaikuttava Grigorin nuorempi poika. Hänen vaimonsa, Aksinja, sen sijaan on minijöistä parhain! Reipas, ahkera ja kaunis. Vanhempi poika Anisim ei tahdo oikeastaan naimisiin lainkaan, mutta päätyy sitten naimaan koko seudun kauneimman nuoren naisen, Lipan. Lipa on arka ja hiljainen tyttö, mutta ukko Grigor on silti häneen tyytyväinen.
Asiat kuitenkin alkavat mennä karmealla tavalla pieleen kun Anisim jää kiinni väärennetyn rahan levittämisestä ja tuomitaan useaksi vuodeksi pakkotyöhön Siperiaan. Grigor on onneton lempipoikansa kohtalosta, mutta onneksi Lipa synnytti hänelle pojanpojan, jonka omistukseen Grigor siirtääkin heti ison palan maata. Mutta silloin Aksinja suuttuu...
Rotkossa -novelli on nimeään myöten täynnä tulkinnallisuutta. Jokaisen henkilön elämä on tietyllä tapaa rotkossa, joka ei ole kovin lohdullinen paikka. Sieltä ei ole poispääsyäkään näkyvissä. Eniten tässä novellissa ahdisti Lipan kohtalo. Muut ehkä tuntuivat osansa ansainneelta, mutta viaton Lipa saa tuta elämänsä rotkon kaikkein koviten.

On selvää, että Tsehov on todellakin ehta klassikkokirjailija. Nämäkin novellit ovat yhä ajankohtaisia perimmäisiltä kysymyksiltään ja merkityksiltään. Ihmiskunta ei juuri ole reilun sadan vuoden aikana muuttunut, vaikka sivistystä on tullut roimasti lisää. Olikohan Mihail sittenkin oikeassa?

8 kommenttia:

  1. Tsehov on yksi kirjallisista häpeäpilkuistani - siis kun en ole vielä lukenut häntä. Mutta tämä on aikeissa korjata, ja hyllyssä odottaa jo pari teosta.

    Tsehov-aikaa odotellen,

    Karoliina

    VastaaPoista
  2. Kiitos, että muistutit tästä, minulla taitaa olla sama kokoelma kotihyllyssä. Ainakin tuo Nainen ja sylikoira on ollut ikuisuuden lukulistalla. Kaikesta aiemmin lukemastani Tsehovista olen pitänyt, joten suosittelen häntä Karoliinallekin. :)

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti voin kyllä tätä suositella. Ja tunnustan, että tämä oli myös minun ensimmäinen Tšehovini. Hyllyssä odottaa vielä Suudelma ja muita novelleja -kokoelma (jossa muuten ei ole mikään näistä).

    Piti vielä sanomani, että tuo Nainen ja sylikoira -käännöksissä on jännä yksityiskohta. Suomeksi koira on villakoira, englanniksi se nimetään pomeraniaksi (saksalainen pieni pystykorvarotu) mutta onkohan kenelläkään tietoa mikä koira olisi venäjäksi? Minusta on jokseenkin eri asia tulkinnallisesti, että onko koira pystykorvatyyppinen vai villakoira :)

    VastaaPoista
  4. Mä just päätin et pitää lukea Tsehovia kun luen Makinea ja siinä koko ajan viitataan Tsehoviin :) Jotain olen lukenutkin, mutta siitä on jo niin kauan ettei auta ruveta kehuskelemaan. Tästä voisi olla oikein hyvä aloittaa...

    VastaaPoista
  5. Oli mukava lukea tämä tekstisi, sillä se palautti kirjan mieleeni. Luin Naisen ja sylikoiran Tsehovin novellien tunnelman mieleeni. Ja nimenomaan tunnelman: Luin joukon Tsehovin novelleja kirjallisuuden perusopintojen tenttiin vajaat 20 vuotta sitten. Unohdin novellien aiheet (toisin kuin Gogolin, jonka aihepiirejä ei jotenkin voi unohtaa!), mutta muistan pitäneeni kovasti Tsehovin tekstistä sekä ennen kaikkea hänen luomastaan tunnelmasta. Pitäisi tarttua niin Tsehoviin kuin moniin muihin venäläisiin klassikkoteoksiin, etten pian huomaa 30 tai 40 vuoden kuluneen. :)

    VastaaPoista
  6. Huh, Nainen ja sylikoira -elokuvaa (venäjäksi Дама с собачкой) jouduin joskus katselemaan venäjän opintojen parissa - silloin kun en vielä edes osannut venäjää kuin hyvin vähän. :) Jäi mieleen lähinnä tylsänä.

    Tšehov on muutenkin minun musta aukkoni venäläisessä kirjallisuudessa: olen lukenut häneltä jotain, mutta vähän liian tylsänä on mieleen jäänyt.

    Ehkä pitäisi yrittää uudestaan, tiedä vaikka olisin henkisesti kypsynyt ja osaisin nyt arvostaa...

    Ja koiran rotua en kyllä muista. Otsikko on käännetty sananmukaisesti, собачка on hellittelymuoto koirasta (ellei sillä mitään salaisia piilomerkityksiä ole, joku venäjää paremmin osaava voi korjata).

    VastaaPoista
  7. anni.m: Mä tykkään kovasti paljon, kun bongaan tuollaisia intertekstuaalisia viittauksia toisiin (tai kirjailijan omiin) teoksiin. Ehkä tunnen itseni älykkäämmäksi? :D Pitänee siis perehtyä Makineen, jotta voin bongailla Tsehovia.

    lumiomena: perusopinnoissahan tämäkin pyörii edelleen ja siksi tähän tartuin :) Luen siis parhaillaan yleisen kirjallisuustieteen perusopintoja.

    salla: Olen nyt viime aikoina ryhdistäytynyt venäläisen kirjallisuuden kanssa ja herkullisesti nytkin on vielä kaksi kesken ja kolmatta kohta taas pitäisi aloittaa. Tsehov onkin tietyllä tapaa tylsin. Pääsääntöisesti hän ei ole niin tapahtumarikas kuin vaikka Gogol. Tsehovin vahvuus on mielestäni nimenomaan tunnelma, minkä lumiomenakin otti esiin.

    VastaaPoista
  8. kyllä - tuntemattoman miehen elämässä pääset tekemään juuri tuota :) ja se kannattaa muutenkin lukea!

    VastaaPoista