20. tammikuuta 2011

Reijo Mäki: Kuoleman kapellimestari (1991)


Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 313 (pokkari)
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares ja hänen kihlattunsa Krista tapaavat Jussin vanhan tutun Esko Temmeksen. Miehestä on kymmenessä vuodessa tullut varsin salaperäinen. Kolmikko lähtee viettämään viikonloppua Helsinkiin. Yöllä hotelliin tunkeutuneet ammattitappajat surmaavat Temmeksen. Pari sivullistakin menee - ja Krista. Poliisin tutkimuksissa traaginen tapaus ei selviä.
Sitten Temmeksen isä pyytää Jussia tutkimaan juttua. Jäljet johtavat Tukholmaan ja siellä pyörivään kaveripiiriin, johon kuuluu seikkailijoita - entisiä ja nykyisiä. Hyvin vanha ja hyvin salainen vanha kuvio alkaa aueta; Vareksen on syytä uskoa, että ammattitappajat ovat nyt hänen perässään.
Tukholman katuvilinässä Jussi kohtaa vanhan heilansa Janatuisen, ja yhdessä kaksikko löytää ratkaisevan todistuskappaleen. Pian he saavat paeta henkensä edestä Suomenlahden yli.
Mikä on korkean tason agenttijärjestön rooli hurjissa tapahtumissa? Kuka on kaiken takana kuoleman kapellimestarina?

Oma arvio:

Vares-dekkarit oivat oivallista viihdettä niin lentokoneessa kuin uima-altailla / rantsussa. Lukaisin tämän Teneriffan reissullani ja viihdyin Kuoleman kapellimestarin parissa oikein mukavasti. Tässä jutussa oli vauhtia, vaarallisia tilanteita ja seksiäkin. Mitä muuta hyvältä dekkarilta voisi toivoa?

Pitää kuitenkin hiukan jurputtaa yhdestä asiasta. Ihan vaikka vain muodon vuoksi. Kuten tapanani on, luen takakannen ennen kirjan lukemista. Olin pyörtyä jo etukäteen. Kihlattu? Jussi Vares kihloissa? Harmikseni juttua ei juuri selitetty, mikä olisi kyllä ollut todella tarpeen. Jussi Vares ei ole vakiintuvaa sorttia vaikka olisi kuinka simpsakan näköinen tyttö kiikarissa. Kaiken lisäksi alussa Jussi vielä mokaa, valehtelee Kristalle ja silti menevät kihloihin kuukauden kuluttua. Mitä helvettiä? Kuka Krista? Missä? Miksi? Milloin? Ei mitään selitystä. Ilmeisesti Mäki halusi vain traagisen taustan tutkimuksille, mutta sitä olisi kyllä voinut pohjustaa hitusen enemmän.

Jussin setä, Valtteri Vares, oli hauska piristys. Tietynlainen varesmaisuus tuntuu periytyneen Jussille isän puoleisesta suvusta. Sen verran tutulta kuulosti Valtteri Vareksen meininki pontikkapönttöineen ja naisjuttuineen. Valtterin rooli oli hiukan ennalta-arvattava, mutta eipä se menoa haitannut.

Olen edelleen huono arvailemaan dekkareiden loppuratkaisuja ja syyllisiä etukäteen, ja niin kävi tässäkin. Loppukäänne oli yllätys ja lähinnä kiukutti se, ettei paha saanut kunnolla palkkaansa mielestäni. Loppuratkaisu jäi osin avoimeksi ja se sopi Kuoleman kapellimestarin tyyliin hyvin. Liika selittely on pahasta eikä moralisointikaan sovi Mäen tyyliin.

Vares-bloggauksia on jatkossakin siis luvassa. Tosin vain kirjojen muodossa. Olen nähnyt lyhyitä pätkiä vanhoista Vares-leffoista ja pidän Juha Veijosta hyvänä Vareksena. Sen sijaan ainakaan trailerin ja muutenkin ulkoisen olemuksen perusteella Antti Reini Jussi Vareksena ei vakuuta yhtään. Vares on äijämäinen tyyppi, kuten Juha Veijonen on. Kovaa dekkaria leikkivä naapurinpoika-Reini ei tähän rooliin sovi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti