9. tammikuuta 2011

David Eddings: Kohtalon täyttymys (1984)


Enchanter's End Game
Suomennos: Tarmo Haarala
Käännösvuosi: 1993
Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 422
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: lahja

Pyhä Aldurin Kivi on vallattu takaisin ja Garion kruunattu kuninkaaksi Riva Rautakouran perillisenä.
Ikivanha ennustus ei kuitenkaan ole vielä toteutunut: Garion tietää, että lopullinen taistelu Pimeyden jumalaa vastaan on väistämätön, silloin ratkaistaan Kiven herruus ja maailmojen kohtalo. Niin on määrätty, mutta sisimmässään nuori kuningas tuntee kalvavan epäilyn: voiko ihminen voittaa kuolemattoman jumalan?
Kohtalon täyttymys on viides ja viimeinen osa Belgarionin tarua, loistavaa fantasiaeeposta, joka kertoo nuoren pojan seikkailujen tiestä maailmassa, jossa peri-inhimillinen ja yliluonnollinen elävät luontevasti rinnakkain.

Oma arvio:

Kohtalon täyttymys on hyvin perinteinen fantasiasarjan päätösosa, jossa pitkään muhimassa olleet tapahtumat suorastaan juoksutetaan päätökseensä. En suotta viitsi peitellä loppuratkaisua, joka on hyvin ennalta-arvattava; Garion tietenkin voittaa Torakin. Voittotapahtuma tosin on mielestäni mukavan persoonallinen. Garionin ei varsinaisesti ole tarkoitus tuhota Torakia tuikkaisemalla miekan tämän sydämeen, vaan jotakin hiukan muuta.

Kokonaisuudessaankin Kohtalon täyttymys on varsinaista happy endiä. Seikkailijat avioituvat kuka kenenkin kanssa, paria poikkeusta lukuunottamatta. Garion ja Ce'Nedra päätyvät naimisiin hyvien neuvojen saattelemina ja kaikki on hyvin. Muistan lapsena silti itkeneeni hillittömästi tämän päätyttyä; nytkö se jo loppui? Nytkö jo pitää jättää kaikki hahmot ja jatkaa eloa tässä maailmassa ihan itsekseen? Tarina olisi voinut päättyä tähän. En vieläkään nähnyt tässä mitään jatko-osan mentävää aukkoa. Mutta sellainen kuitenkin tuli (Mallorean tarut) ja siihen haksahdin nytkin. Se vain on luontainen jatkumo Belgarionin taruille.

Tässä osassa myös Torak pääsee enemmän esiin. On oikeastaan aika yllättävää, että koko tarinan ideana on saattaa Garion ja Torak vastakkain, mutta Torakista puhutaan yllättävän vähän. Kohtalon täyttymys sen sijaan valaisee paremmin Torakin ajatusmaailmaa ja syitä siihen miksi hän päätyi mihin päätyi, ja mikä on hänen tavoitteensa Valon Lapsen ja Pimeyden Lapsen kohtaamisessa. Torakin ajatusmaailmaa kuvataan sairaaksi, mutta minä olen siitä hiukan eri mieltä. Torak on yllättävän inhimillinen hahmo jumalaksi. Inhimmillisyyden pimeä puoli tulee Torakissa esiin.

Eipä Kohtalon täyttymyksestä ole juuri sen enempää sanottavaa. Asiat saavat päätöksensä varsin onnelliseen tapaan eikä mitään uutta ilmene tähtitaivaan alla. Mallorean tarusta taas jatketaan sen minkä opiskelu ja muut kirjakiinnostukset antavat myöten. Belgarionin taru toimi minulle jälleen helppona henkireikänä ja lukemistona vuoden synkeimpään mutta myös kiireisempään aikaan. Ehkä nyt jaksaa palata myös raskaampien kirjojen pariin, jotka ovat lojuneet minulla keskeneräisinä.

Belgarionin tarun muut osat:
(1.) Kiven vartija
(2.) Ennustusten aika
(3.) Velhojen taistelu
(4.) Rivan kuningatar

Jatkosarja Mallorean tarun osat:
(1.) Lännen vartijat
(2.) Murgojen kuningas
(3.) Karandan paholaisherra
(4.) Darshivan velhotar
(5.) Kellin näkijätär

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti