4. lokakuuta 2010

Junichiro Tanizaki: Avain (1956)

Kagi
Suomennos: Tuomas Anhava
Käännösvuosi: 1961
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 140
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: lahja

Avain rakentuu vanhenevan miehen ja häntä kymmenen vuotta nuoremman vaimon päiväkirjamerkinnöistä, yksinpuheluiksi puetusta dialogista. Kumpikin kirjoittaa nimenomaan toisen luettavaksi, kumpikin kiistää lukevansa, kumpikaan ei tiedä lukeeko toinen. Asiat, joita ei tohdita sanoa, eroottiset toiveet, joita ei rohjeta lausua ilmaistaan päiväkirjoissa. Lukija tempaistaan mukaan kiehtovaan leikkiin: mikä on vilpitöntä, mikä laskelmoitua? Kuka pettää ja ketä, ja kuka itseään?

Oma arvio:

Hilpeinä virnistellen appivanhempani tarjosivat minulle ja Turjakkeelle Tanizakin Avainta, jonka olivat ostaneet matkalukemiseksi lentokentältä. Osasyynä taisi olla se hauska sattuma, että myös minulla ja Turjakkeella on vajaat kymmenen vuotta ikäeroa keskenämme. Tätäkö tulevaisuus tuopi tullessaan...

Tarinan keskiössä ovat siis aviopari Ikuko ja Jago, heidän tyttärensä Toshiko ja vävykandidaatti Kimura. Ikuko ja Jago pitävät vuoroin päiväkirjaa ja niiden kauttaa selviää Toshikon ja Kimuran tekemiset. Noiden neljän suhde rakentuu taitavasti tässä hyvin tiiviissä romaanissa. Loppumetreille asti säilyy tietynlainen jännite siitä miksi kukin toimi kuten toimi.

Ikukon ja Jagon hiukan kummallinen suhde olisi kaivannut enemmän taustoitusta selittyäkseen kunnolla - tai sitten japanilaisen kulttuurin tuntemusta. Jago kuvaa vaimonsa saaneen vanhanaikaisen kiotolaisen kasvatuksen, jonka vallitseva elementti on naisellinen kainous. Jago arvelee kuitenkin vaimonsa sisällä myrskyävän seksuaalisen himon. Ikuko taas pitää miestään hiukan elostelijamaisena, irstaana tyyppinä, jolla on perverssejä fantasioita. Totuus on jotain näiden väliltä, riippuen näkökulmasta.

Avain ei ole varsinaisesti eroottinen romaani, vaikka seksuaalisuus onkin keskeinen teema. Kutsun tätä tirkistelykirjaksi, ihan jo kansikuvankin vuoksi. Tarinana tämä ei enää 2000-luvulla tunnu kovin hätkähdyttävältä, mutta voin kuvitella, että tämä tosiaan ilmestyessään on herättänyt keskustelua Japanissa parlamenttia myöten. Ihan täysin Avain ei minulle auennut, mutta ihan viihdyttävä lukukokemus se oli. Hiukan opettavainenkin – lienee fiksumpaa aukaista suunsa, kuin juottaa toinen konjakkihumalaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti