28. syyskuuta 2010

Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt (2007)

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 319 (pokkari)
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: oma ostos


Äiti hei, joskus kesyt linnut tulevat hulluiksi. Ne lentävät päin ikkunoita, ne repivät narulta pyykit, ne syöksyvät läpi piikkipensaiden niin että pöllyää. Niiden puuskien jälkeen tulee aivan hiljaista. Lopulta viimeinenkin höyhen leijailee maahan. Kuulee kuinka iso akseli naksahtaa. Ja sitten kaikki jatkuu niin kuin aina ennenkin.

Oma arvio:

Takakansiteksti oli jotenkin sykähdyttävä, pelottavakin. Tämä tarina ei päättyisi onnellisesti, eikä tämä muutenkaan olisi mikään hyvän mielen -kirja. Ei ollutkaan.
Tarina kertoo Jasminista ja Lindasta. Kahdesta nuoresta teinitytöstä, joiden huomataan eräänä maanantaiaamuna kadonneen. Oikeastaan tytöt ovat olleet kadoksissa jo viikon, ennen kuin se huomataan. Siinä ohella käydään myös vanhempien itsesyytökset läpi.  Jo tarinan alkuvaiheessa Linda löytyy, mutta Jasminin kohtalo jää mysteeriksi.

Snellman kuljettaa tarinaa hienosti kolmen kertojan avulla; Jasminin, Jasminin äidin ja Lemmikkikaupan työntekijän Randin kautta. Aluksi kuvio tuntui hieman sekavalta etenkin kun aikatasotkin hyppelivät minne sattuivat. Kun rytmistä sai kiinni, niin tarinakin selkiytyi. Hienoin vuoropuhelu käydäänkin oikeastaan Jasminin ja äitinsä välillä, Randin osuus on paikoin merkittävä, mutta toisinaan melko turhanpäiväinen.

Tarinan kulku ei sinänsä ole yllätyksellinen, mutta se ei ole tämän kirjan pointtikaan. Pointtina tuntuu olevan lukijan herättäminen siihen todellisuuteen, mitä meidänkin lintukodossamme tapahtuu. Ei ole yllätys, että nuoret tytöt päätyvät seksibisnekseen. Ei ole yllätys, että he tekevät sen rahasta. Eikä ole yllätys, kuinka pienestä kaikki lähteekään ja kuinka leikki muuttuukin totiseksi todeksi.

Teinin ajatusmaailman kuvaaminen on tässä erittäin onnistunutta. Snellman onnistuu tekemään sen taitavasti Jasminista käsin, eikä ulkopuolelta, holhoavasti ja sen yläpuolelle nousten, mikä on yleisin vahinko kun teinielämää kuvataan.

Librarythingin kautta annoin tälle kuitenkin vain kolme tähteä (viisi on maksimi). Miinusta tuli alun sekavuudesta, ajoittaisesta Randin turhuudesta ja kirjan lopussa olevasta prostituution historiaa kertovasta osuudesta. Se jätti kirjaan turhan opettavaisen ja moralisoivankin sävyn. Lisäksi tarinan loppu oli varsin sekava. Nämä miinukset jäivät hiukan harmittamaan, sillä tarina itsessään oli hyvä ja näitä miinuksia lukuunottamatta pidän Snellmania erittäin hyvänä kirjoittajana. Tässäkin blogissa palataan vielä hänen kirjoihinsa varmasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti