13. syyskuuta 2009

Robert M. Pirsig: Zen ja moottoripyörän kunnossapito (1974)

Zen and the Art of Motorcycle Maintenance
Suomennos: Leena Tamminen
Käännösvuosi: 1986
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 457
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Hippikauden kulttikirja, jossa isän ja yksitoistavuotiaan pojan moottoripyöräajelu Amerikan preerialla laajenee suureksi arvojen kyselyksi, matkaksi länsimaisen ja itämaisen ajattelun ylängöille.

Oma arvio:

Takakannen teksti on hiukan suppea, mutta eipä sitä voisi paremmin selittää. Yrittää toki voi aina. Kirjan minä-hahmo (jonka nimi ei käy ilmi) ja hänen poikansa Chris tekevät tosiaan moottoripyöräretkeä halki Amerikan mantereen. Aluksi mukana on myös minäkertojan tytär Sylvia ja hänen miehensä John. Tarina kulkee oikeastaan kolmella tasolla. Ensimmäinen taso on hyvin konkreettinen moottoripyöräreissu. Toinen taso on minäkertojan pitämä "chautauqua", eräänlainen liikkuva opetusteltta siis. Kolmas taso on englanninkielen opettajan, Faidrosin, tarina Laadun metafysiikan etsinnässä, joka kyseenalaistaa koko länsimaisen tieteen perustukset. Jollakin tasolla minäkertoja ja Faidros ovat yksi sama henkilö.

Tämä oli yksi haastavimmista kirjoista, mitä olen koskaan lukenut. Lukeminen kesti 2-3 kuukautta, sillä en kyennyt lukemaan tätä montaa sivua kerrallaan. Zen ja moottoripyörän kunnossapito ei suinkaan ole huono kirja eikä varsin raskaskaan. Kirja herättää vain paljon ajatuksia ja kyseenalaistaa yllättävän monta tuttua asiaa, kuten vaikkapa opetusjärjestelmäämme.
Herkullisin ajatus oli tosiaan arvostelujärjestelmän kyseenalaistaminen. Faidroksen mukaan oppilaat opiskelevat arvosanojen ja tutkinnon vuoksi, ei aidosta oppimisen halusta. Tästä johtuen oppiminen ei ole aitoa oppimista ja asioiden ymmärtämistä, vaan tietynlaista "hauki on kala" oppimista. Niinpä hänen mukaansa koko arvostelujärjestelmä olisi syytä lakkauttaa.

Loppua kohden muuten hyvä kirja kävi kuitenkin turhan sekavaksi. Pohdinnat Aristoteleen ja Platonin opetuksista, skolastikkasta, retoriikasta ja dialektiikasta olivat kyllä edelleen kiinnostavia, mutta minäkertojan ja Chrisin tarina kävi ylikierroksilla. Leppoisa moottoripyöräreissu muuttui isän ja pojan väliseksi epämääräiseksi riidaksi, joka sai omituisen huippunsa ja vielä omituisemman loppuratkaisunsa. Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko kirjan Chris-pojalla on yhteistä Pirsigin oman Chris-pojan kanssa, joka ammuttiin tämän ollessa 22-vuotias (kirja on kirjoitettu ennen sitä).

Zen ja moottoripyörän kunnossapito on kirja, joka vaatii ainakin minulta useamman lukukerran, jotta kykenisin sitä täysin ymmärtämään. Kirjaa on mahdotonta arvottaa hyvän ja huonon väliltä. Se on Jotain Ihan Muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti