25. elokuuta 2009

Peter Straub: Jos näkisit minut (1984)

If You Could See Me Now
Suomennos: Kari Salminen
Käännösvuosi: 1998
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 314
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Newyorkilaislehtori palaa lapsuutensa maisemiin keskilänteen viimeistelläkseen siellä väitöskirjansa, mutta ajautuu riitoihin koko laakson kanssa loukattuaan lähes kaikkia pyhiä arvoja ja joutuu lopulta epäillyksi kolmen nuoren tytön murhasta...Taustalla vaanii koko ajan menneisyyden uhkaava varjo.

Oma arvio:

Takakannen teksti ei ollut sinänsä kovin informatiivinen, joten selostetaanpas lisää. Päähenkilö Miles Teagarden palaa siis takaisin lapsuuskyläänsä Ardeniin Wisconsiin. Hän majoittuu isoäitinsä vanhaan taloon, serkkunsa Duanen naapuriin. Jo matkalla hän riitaantuu erään miesporukan kanssa ja siitä soppa sitten syvenee. Ardenissa tapahtuu kolme nuoren tytön seksuaalisväritteistä murhaa ja kuka onkaan oivempi syntipukki kuin paluun tehnyt epämääräinen hyypiö, joka vielä tutkii jotain pornokirjailijaa (D. H. Lawrencea)! Tarinaa värittää vielä Milesin (ja tietysti Duanen myös) serkku Alison, jolla oli jo melkoinen maine varhaisteininä...

Odotukseni Straubin suhteen olivat aika kovat. Johtunee luultavasti siitä, että mies, joka on tehnyt yhteistyötä Stephen Kingin kanssa, ei voi olla mikään kovin surkeatasoinen kynäilijä. Eikä minun tarvinnutkaan pettyä. King on ylittämätön, mutta Straubin ei suinkaan tarvitse hävetä ainakaan tätä tuotostaan.

Jos näkisit minut piti hallinnassaan ihan loppumetreille saakka. Vielä viimeisillä sivuillakin mietin, että kuka hemmetti se murhaaja nyt sitten on! Vaihtoehtoja oli monia ja jokainen vuorollaan oli yhtä varteenotettava murhaajaehdokas - myös Miles Teagarden.

Yliluonnolliset elementit toimivat oivallisina mausteina olematta kuitenkaan itsetarkoitus. Tässä mielessä Straubin tyyli oli hyvin Kingimäinen; kauhua, joka voisi olla totta kaikessa hulluudessaan.

Hiukan täytyy kuitenkin kliseistä rokottaa. En tiedä onko minulla käynyt viime aikoina huonompi tuuri vai ovatko amerikkalaiset (kauhu)kirjailijat ylipäätään poikkeuksellisen ihastuineita alaikäisten tyttöjen hyväksikäyttö -teemaan. Tuntuu, että niin monessa kirjassa on joko hyväksikäytetty viaton alaikäinen (n. 12-14v.) tyttö tai sitten samaa ikäluokaa oleva lupaava hutsun alku. Toinen silmiinpistävä klisee on yleistys maalaiset vs. kaupunkilaiset. Maalaiset ovat juntteja tolloja, joille kaikki vieras on uhka. Kaupunkilaiset taas boheemeja älykkötyyppejä. Tämä teos olisi saanut oivallisen pikkusärmän, jos henkilötyyppejä olisi hiukan sotkettu keskenään; näennäinen maalaisjuntti paljastuisikin paljon lukevaksi tieteestä kiinnostuneeksi tyypiksi ja koulutettu kaupunkilainen olisikin varsinainen punaniskahenkinen yrmy.

Kaikkea ei voi saada. Tästä huolimatta palaan Straubin teksteihin mielelläni jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti