7. lokakuuta 2008

Raija Oranen: Maan aamu (1995)

Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 639
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: oma ostos

Takakansi:

Hepojärven asemapäällikkö patruuna Gustav Malm saa vaimoltaan Elisabeth von Silberseeltä neljännen tyttären, Gerdan, samana syyskuun päivänä 1911, jona Venäjän pääministeri murhataan Kiovan oopperassa.
Hästsjögårdin kartanossa syödään, juodaan ja juhlitaan, soitetaan romanttista musiikkia ja punotaan maailmansodan syttymisen innoittamina valtiollisia salahankkeita. Suomessa elää yhä vahvistuva halu päästä irti Venäjästä ja muodostaa oma valtio. Gustav Malm sekaantuu maanalaiseen liikkeeseen, jonka päämääränä on oman kansallisen armeijan muodostaminen ja itsenäisyys sodan avulla. Hänen kasvattipoikansa Henrik Gäddvik lähtee ensimmäisten joukossa Saksaan jääkärikoulutukseen. Kansa alkaa jakaantua kahteen vihamieliseen leiriin; Henrikin osana on oleva sisällissodan aloittaminen Karjalassa samaan aikaan kun hänen veljensä liittyy Tampereella valtaa pitäviin punaisiin.
Tarina Malmin aistillisesta perheestä, sen kauniista tyttäristä ja uskaliaista jääkäreistä, kartanon ja Hepojärven kylän väestä, Helsingistä, Tampereesta, Turusta ja Viipurista kuvaa syntymässä olevaa Suomea Itämeren piirissä. Mutta kartanon arkeen kuuluu, että elämästä nautitaan, että soitto soi eikä rohkeus koskaan petä.

Oma arvio:

Aikanaan en voinut sietää Puhtaat valkeat lakanat -tv-sarjaa. Se oli jotenkin tylsä ja tympeä, vaikka siinä hyviä näyttelijöitä olikin. Kerran sitten epätoivoisena tartuin Puhtaat valkeat lakanat -kirjaan. Härregyyd! Mähän jäin koukkuun. Välittömästi. Ällistelen vieläkin, että miksi tv-sarja oli niin tympeä, kun taas kirja oli vetävä. Silloin vielä harrastinkin tv:n katselua jonkin verran. Nykyäänhän se on jäänyt ihan olemattomiin.

Samaa vetävyyttä on Maan aamu -romaanissa, joka siis aloittaa oman sarjansa, jossa on neljä osaa. Tarina kulkee jouhevasti eteenpäin. Vertaan Raija Orasta tämän sarjan tiimoilta Kaari Utrioon. Oranen jää kyllä kakkoseksi, mutta mikään häpeä se ei kyllä ole. Orasella ei vain taida olla tarpeeksi tietoa ujuttaa niitä historiallisia faktoja, tapatietoa ym. mukaan tarinaan. Tässä kohdin en jäänyt niitä kyllä edes kaipaamaan. Juttu kulki hyvin ilman niitäkin ja kuten Utrion Ilkeät sisarpuolet -romaanissa nähtiin, siihen omaan nippelitietoonsa voi vähän kompastuakin.

Yllätyksekseni tässä teoksessa oli mukana reilu ripaus yliluonnollisuutta. Valitettavasti se vain tuntui hiukan päälleliimatulta epätoivoiselta ratkaisulta pelastaa Gustav Malmin perhe. Perheen vanhin tytär, Ada, saa jonkinlaisen telepaattisen yhteyden Henrikiin ja näiden unien kautta Ada saa pidettyä suomalaiset ajan tasalla maailman tapahtumista. Vastauksia saadaan myös spiritismin kautta, joka on toteutettu hyvin perinteisesti: lasi laudalle, laudalla kirjaimia, sormi lasin yläpuolelle ja ei muuta kuin kyselemään hengiltä. Spiritismi-istuntoja johtaa Elisabethin täti, La Dame, vanha venäläismummo. Luonnollisesti kartanossa myös kummittelee.

Adan hahmo oli minusta kaikkein kiinnostavin. Hän on tietyllä tapaa apaattinen ja elää toisessa maailmassa. Kuitenkin Adan hahmo hyvin pitkälle tekee isoja ratkaisuja, jotka vaikuttavat juoneen ja vievät tarinaa eteenpäin. Pieni Gerda, joka syntyy romaanin alussa, ei olekaan kovin merkittävässä asemassa vaikka sitä odotinkin. Gerdan ja Henrikin välille rakentuu tietynlainen yhteys ja mielenkiinnolla odotan, vastaako se odotuksiani. Vastaus sille tulee luultavasti sarjan seuraavassa osassa Huviretki.

Pääasiallisesti pidin kovasti Maan aamu -romaanista. Mukavaa, kevyttä luettavaa. Miinuksiksi voidaan laskea aavistuksen sekava loppu ja irrallisen oloinen yliluonnollisuus. Varmasti raportoin tänne myös seuraavista osista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti