28. syyskuuta 2008

William Shakespeare: Hamlet (1601)

Hamlet
Suomennos: Yrjö Jylhä
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 171
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto

Takakansi:

Nuori prinssi Hamlet palaa kotiinsa Wittenbergistä; isä on kuollut ja äiti on menossa uusiin naimisiin. Hamlet joutuu keskelle hovin valtataistelua, jossa ystävät ja sukulaiset voivat muuttua viholliksi toisilleen. Tämä taakka on Hamletille liian raskas kantaa. Ankaran sisäisen kamppailun jälkeen hän joutuu antamaan vallan pahuudelle.
William Shakespearen (1564-1616) maine näytelmäkirjailijana perustuu kuolemattomiin aiheisiin, oivaltavaan ihmiskuvaukseen ja kiinnostaviin juonenkulkuihin. Renessanssimestarin näytelmissä tragediaan yhdistyy koomisia kohtauksia ja toisaalta komediat sisältävät vakavia aiheita. Eeva-Liisa Mannerin käännöksessä Hamletin kieli on yhtä aikaa herkän runollista ja konstailemattoman suorasukaista.


Oma arvio:

Odotushorisonttini Hamletin suhteen ei aivan täyttynyt, mikä on tässä tapauksessa hyvin positiivista. Odotin hiukan kuivahkoa, mahtipontista jaloutta tihkuvaa tekstiä, jonka traagisuudella ja tunteenpalolla ei ole vertaa. Huumoria en todellakaan odottanut ja juuri se sai minut pitämään kovasti Hamletista.

On tietysti mahdollista, että en suhtautunut Hamletiin asiaankuuluvalla vakavuudella, mutta minä vain virnistelin itsekseni tätä lukiessani. Mahtipontisuutta ja jaloutta kyllä riitti. Tragediaakin oli tarjolla yllinkyllin ja tietysti myös tunteidenpaloa. Mutta kuivahkoa tästä ei kyllä saa millään.

Parhain hupi alkaa siinä vaiheessa kun Hamlet sekoaa. Kuten Don Quijote, on Hamletkin yhä fiksu vaikka hulluksi tulikin. Senpä vuoksi parhaat repliikit ovat ehdotomasti Hamletilta.

Tässä muutamia esimerkkejä:
Polonius: -Ettekö tulisi sisälle, prinssi. Täällä vetää.
Hamlet: Kaikkialla vetää, paitsi haudassa.
--
Hamlet: Millainen mestariteos onkaan ihminen! Miten jalo järjeltään, miten verraton taidoiltaan! Miten ihailtavan tarkoituksenmukaiset ovat hänen muotonsa ja liikkeensä! Toimissaan kuin enkeli, älyltään kuin jumala! Luomakunnan koristus ja eläimen esikuva!
--

Hamlet: Perhana, luuletteko että minua on helpompi soitella kuin huilua? Sanokaa minua miksi soittopeliksi tahansa - sormeilla te kyllä voitte, mutta soimaan ette saa.
--
Hamlet: Ei varpunenkaan putoa maahan ilman sallimusta. Jos se ei tapahdu nyt, se tapahtuu myöhemmin, ja jos se ei tapahdu myöhemmin, se tapahtuu nyt, ja ellei nyt, niin joskus se kuitenkin tapahtuu. Olla valmiina, siinä kaikki.

------

Juonikuvioon mahtuu yllätyksiäkin, sillä en ihan hirveän tarkkaan tuntenut Hamletin tarinaa entuudestaan - oikeastaan vain sen, minkä takakansitekstikin kertoi. Liekö sitten yleissivistyksen puutetta vai vaistonvaraista pakoilua, jottei kaikki yllätyksellisyyden ilo katoaisi.

Kaiken kaikkiaan Hamlet, niin tragedia kuin olikin, oli varsin hilpeä lukukokemus. En lainkaan ihmettele sitä, että tämäkin mestariteos on kestänyt aikaa - ja kulutustakin - niin hyvin. Ehkä jokainen sukupolvi löytää tästä aina jotain uutta.

1 kommentti:

  1. Niin tuliko Hamlet hulluksi, vai leikkikö hän vain, siinä pulma :)

    VastaaPoista