28. syyskuuta 2008

Veikko Huovinen: Rasvamaksa (1973)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 142
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Käsissäni on jälleen kirjastokappale, jossa ei ole takakansitekstiä. Kyseessä on siis novellikokoelma, hilpeä ja hyvin kepeä vaikka aiheet ovatkin rajuhkoja aina ihmissyönnistä kulkutauteihin ja politiikasta parisuhteisiin.

Rasvamaksa sisältää seuraavat novellit:
Ihmissyöntiä I-II: Rasvamaksa, Pystyyn marinoitu nainen
Heimojensa karkoittamat
Jutta Grahnin mies
Ota tyttö ojasta
Ruhtinaspari tunturihotellissa
Kukistunut monarkki
Onko tukka kauniisti?
Hanhikorppikotka
Kuulantyöntäjän tauti
Ammattimainen puolueenhaukkuja
K:n projektin työtätekevät toimihenkilöt tuomitsevat sosiaalidemokraattisen pyrkyrin
Postia
Lahtari ja punikki
Nyt siirtomaita valloittamaan
Maat ja kansat
Riistapoliisi
Sammakkomiehen päivä
Sielunvaellusta

Mielestäni tämä oli hyvin monitahoinen kokoelma, vaikka hilpeä ja kepeä sävy säilyivätkin koko ajan. Huovinen leikittelee hienosti parodialla, romantiikalla ja satuilulla. Ahmaisin koko kokoelman yhdeltä istumalta, sillä tätä ei vain voinut jättää kesken.

Rasvamaksan helmi oli ehdottomasti 'Jutta Grahnin mies'. Sen idea on hyvin yksinkertainen, mutta hihityttää vieläkin. Nelikymppiset ystävättäret Hannele Nygård ja Lispe Ryynänen tapaavat vanhan ystävänsä Jutta Grahnin, joka on mennyt naimisiin. Naiset lähtevät tapaamaan Jutan miestä, joka on hieman "ekstrovertti" kuten Jutta asian ilmaisee. Mies nimittäin on koko vierailun sängyn alla ja huutelee erinnäisiä sukupuolielämän alueeseen liittyviä termejä (Kikkeli!). Kerrontatyyli on kerrassaan lapsellisen viaton, lähes sadunomainen ja juuri se tekee siitä niin hauskan.

Hiukan toisenlaista tyyliä edusti taas 'Ota tyttö ojasta', joka oli niin hellyyttävä sekä kerronnaltaan että itse tarinaltaan, että tätäkin paatunutta antiromantikkoa oikein huokailutti hyvässä mielessä. Vaikka tarina olikin ennalta-arvattava, sen arvo olikin juuri siinä ja kerrassaan koko sen hempeydessä. Samaa hempeyttä, mutta ilman varsinaista romantiikkaa, löytyy tarinasta 'Ruhtinaspari tunturihotellissa'. Hempeily jatkuu, mutta groteskilla silauksella 'Heimojensa karkoittamat' -tarinassa.

Tämä novellikokoelma ylipäätään vahvisti ajatukseni siitä, että Huovisen tuotantoon pitää tutustua laajemminkin. Ensikosketuksen Huoviseen sain aikanaan vasta ylioppilaskirjoituksissa syksyllä 2005, jolloin analysoitavana oli tekstipätkä romaanista Hamsterit. Siitä tuli se kuuluisa "pistettä vaille laudatur" -juttu.
Rasvamaksa on oikea hyväntuulen kokoelma!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti