28. syyskuuta 2008

Marianne Backlén: Karma (2001)

Karma
Suomennos: Jaana Nikula
Käännösvuosi: 2002
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 297
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: kirjasto

Takakansi:

Karma sukeltaa monikulttuuriseen todellisuuteen, joka on jo täällä. Tapahtumat levittyvät maailmanlaajuiselle näyttämölle Intiasta Jamaikalle, mutta romaanin keskiöön asettuu nykypäivän monikulttuurinen Helsinki. Marianne Backlén luo romaanissaan terävän, todellisuudentajuisen ja haastavan kuvan maahanmuuttajien elämästä Suomessa. Näkemys on illuusioton, jopa pessimistinen, mutta rehellisyydessään puhutteleva.
Taidokkaasti rakennetun romaanin kahdeksan päähenkilöä toimivat vuoron perään kertojina. Kaikki he elävät jollain tavoin kulttuurien hankauskohdassa.
Romaani puhuu identiteetistä ja alkuperästä, sopeutumisesta ja suvaitsevaisuudesta, sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta, rakkaudesta ja rakkauden rajoista. Lapsilla on tarinassa näkyvä rooli, ja valitettavan usein he joutuvat aikuisten konfliktien uhreiksi.

Oma arvio:

Monikulttuurinen kirja, mutta yllättävän yksipuolinen. Olisin toivonut edes yhtä näkökulmaa suomalaisen miehen ja maahanmuuttajanaisen liitosta (vaikka nämä lienevätkin harvinaisempia), mutta sellaista ei ollut tarjolla.

Karma tutustutti kolmen perheen elämään ja sivusi useamman pariskunnan elämää pintapuolisesti. Yksikään liitto ei ollut onnellinen; miehet istuivat yökerhoissa/klubeilla kavereidensa kanssa ja iskivät nuoria vaaleita suomalaistyttöjä, ja vaimot hoitivat kotona lapsilaumaa ja tasapainoilivat mielenterveysongelmien kanssa.

Pessimistisyyttä, jopa hienoista ironiaa, löytyi kirjasta yllinkyllin. Sen lisäksi ettei yksikään liitto ollut onnellinen, oli mukaan saatu ujutettua hyväksikäyttötyyppinen homosuhde ja tietenkin lapsikaappaus. Kuinka yllättävää! Paljastan sen verran, että pessimistinen linja pitää loppuun saakka. Onnellista loppua ei ole, vaan kaikki jää avoimeksi.

Pidin lasten äänestä Karmassa. Kahden lapsikertojan äänet olivat uskottavasti rakennettu ja niistä kuulsi taitavasti lasten tunnetilat; hätä, välinpitämättömyys, pelko ja vankkumaton lojaalius vanhempia kohtaan. Backlén onnistui tavoittamaan tunnetason myös kirjoittaessaan lasten kohtalosta; kuinka vihaiseksi tulinkaan kun isä pisti poikapuoltaan turpaan tai kaappasi tyttären mukaansa.

Kokonaisuudessaan Karma oli varsin mielenkiintoinen lähinnä aihepiirinsä ansiosta. Kahdeksan kertojan ratkaisu oli erinomainen, sillä yhden kertojan näkökulmaan olisi puutunut jo ennen romaanin puoltaväliä. Heikkoutena oli tuo ennaltaodotettavuus ja tietynlainen kliseisyys. Jäin myös miettimään, että onko todellisuus tosiaan noin pessimistinen, mitä Karmassa annetaan ymmärtää vai vaikuttaako siihen kirjailijan oma kokemus kariutuneesta avioliitosta jamaikalaisen kanssa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti