28. syyskuuta 2008

Hannu Raittila: Pamisoksen purkaus (2005)


Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 308
Pisteet: 5/5
Mistä minulle: kirjasto

Kertomus siitä, kuinka Suomi kulki laman kurimuksesta ohjelmaformaatteja suoltavaksi mediatasavallaksi.

Oma arvio:

Takakannen teksti ei tosiaan ollut pituudella pilattu, mutta hankalaa kirjasta on kertoa enempää paljastamatta yllätyksellistä juonenkulkua. Valitettavasti joudun ehkä tässä jotain raottamaan, jotta saan edes jonkinlaista arviota aikaan.

Tarina kertoo toimittaja-Laurasta, äänimies-Penasta, insinööri-Jaakosta ja hänen vaimostaan Leenasta, joka on myös toimittaja. Mukaan sotkeutuu vielä Lauran 15 vuotta sitten mystisesti kuollut mies. Näiden viiden elämät nivoutuvat yhteen omituisella tavalla, jota en osannut odottaa.

Pidin Pamisoksen purkauksesta todella paljon. Viehättävää oli romaanin yllätyksellisyys; se, kuinka lukijan alta vedetään matto muutamaan otteeseen ihan totaalisesti. Olo on sen jälkeen hiukan psykedeelinen; mikä olikaan totta, mikä ei. Mitä on todellisuus? Kuviot pyöräytetään nurinniskoin ja mielessään joutuu hahmottamaan koko romaanin maailman uudestaan. Ja juuri kun hahmottaminen on viimeistä palaa vaille valmis, se hajoitetaan uudestaan.

En tiedä miten Raittila onnistuikaan tekemään "hajoittamisen" niin, että se ei (ainakaan minua) lukijana ärsyttänyt lainkaan. Normaalistihan lukija vaatii, että tarinalla on alku ja loppu ja välissä kaikenlaista hässäkkää. Pamisoksen purkaus ei täytä näitä odotuksia, vaan on Jotain Ihan Muuta.

Pamisoksen purkausta on tituleerattu myös "Raittilan suureksi lamaromaaniksi". Se on kyllä hiukan hassu titteli, sillä lama ei varsinaisesti kovin paljoa tule esiin. Lama on ikäänkuin huomaamaton kehys ja tausta missä (lähes) kaikki tapahtuu. Etenkin romaanin alkuvaiheessa lama on esillä enemmän, mutta hälvenee sitten loppua kohden.

Tämä romaani oli hauska sekoitus ja Raittilan resepti tuntui olevan: ripaus dekkaria, hyppysellinen ihmisuhderomaania, kourallinen kehitysromaania, tippa rakkautta ja litra sarkasmia. Lopputuloksena on vinkeä sekametelisoppa, jota suosittelen maistamaan.

2 kommenttia:

  1. itse aloitin Pamisoksen lukemisen kolme kertaa ja kolmannella jäin koukkuun enkä malttanut lopettaa vaikka välillä putosin kelkasta ja lukea uusintana muutamiakin kohtia - toden, luotujen todellisuuksien kerroksellisuus ja mikä niistä onkaan se todellisin ihmisille - herätti minut havaitsemaan että monilla fantasia nykyään on sitä merkityksellistä mielen ympäristöä. kiitos, oli mukava löytää blogi tästä vaikuutavasta ja avartavasta teoksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Ja mukavaa kun löysit blogiini :)

      Pitäisikin ottaa tämä uudestaan luettavaksi. Pamisoksen purkaus kestää taatusti monta lukukertaa!

      Poista