28. syyskuuta 2008

Reijo Mäki: Moukanpeli (1986)


Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 227 (pokkari)
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: oma ostos

Rento turkulaisdekkari Jussi Vares tekee luottamuksellisia tutkimuksia kenen laskuun tahansa ja pelaa suurilla panoksilla. Kapakka korvaa usein ikuisen oik. yo. Vareksen työhuoneen. Sitäpaitsi kaikki säännöt ovat hänen mielestään niitä varten, joilla ei ole mielikuvitusta. Moukanpeli tuo Vareksen polulle sahattuja aseita ja suuria seteleitä, tulilankaa ja peukaloruuveja. Elämän, kuoleman ja rahan pelissä Vares metsästää halki Euroopan huijareita ja perinnön kyttääjiä, jotka eivät koskaan myönnä häviävänsä.

Oma arvio:

Tämä on siis ensimmäinen Vares-seikkailu (outoa, ettei sitä mainita takakannessa vaikka minulla on painos vuodelta 2006) ja ensimmäinen Vares-juttu minkä ylipäätään luen. En ole lukenut muutakaan Reijo Mäen tuotantoa aiemmin.

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kirjan kieleen. Se on ronskia, konstailematonta ja viihdyttävää. Sävy on jatkuvasti hieman ironinen eikä juuri mitään tunnuta ottavan vakavasti.

Pidin heti Jussi Vareksen hahmosta. Hän on tyypillinen kovaksikeitetyn dekkarityypin hahmo; hiukan kovapintainen, salaa romantikko, yksinäinen ja muista riippumaton. Ainoastaan mielikuva Juha Veijosesta häiritsi hiukan Vareksen muotoutumista mielessäni.

Tarina itsessään ei ollut kovin kummoinen. Pikku juoni, joka loppua kohden paisuu turhankin mahtipontiseksi terroristijärjestöineen. Tarina kurotaan nopeasti kasaan viimeisen parinkymmenen sivun aikana ja loppu ei ollut muutenkaan järin yllättävä.

Varekset jäävät tauolle omassa lukemistossani nyt olosuhteiden pakostakin, mutta ei tämä minua noin muuten miksikään järkkymättömäksi faniksi saanut.
Ihan mukavaa viihdettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti